Vällyjen välistä ja ties kuinka monennen teekupillisen äärestä moi! Ehdin jo parkaista nenäliinaan kaiken kiireen keskellä toivomuksen, että ehtisin kirjoittaa teille edes kerran ennen uutta vuotta. Niin se pitkittynyt flunssa vei sitten mennessään (sitä en sentään toivonut) ja lähetti meikäläisen lopulta vatsataudin kera kotiin lepäämään.
Päällimmäisenä hirveä morkkis siitä, että töissä joka toinen on sairaslomalla ja alle kourallinen painaa muiden tunteja hiki hatussa. Mutta minkäs sitä ihminen sairaudelleen mahtaa – ei välttämättä ainakaan silloin, kun yli puolet raitiovaunun matkustajista yskii ja pärskii ympärillä.
Sairaslomalla sitä näköjään ehtii Braking Badin maratonin (reilut kolme tuotantokautta kahdessa viikossa johtaa väistämättäkin uniin, joissa rahat joululahjoihin ansaitaan Heisenbergin neuvoja kuuntelemalla) lisäksi kuorruttaa koko kämpän havunoksilla. Vaihdoin vanhat oksat tuoreisiin ja siirsin huomion massiivisesta joulukalenterista, huoneen nurkassa roikkuvaan valosarjaan. Matolle tein kääntötempun – valkoinen esille ja musta piiloon! Kunhan sama tapahtuisi myös ikkunan toisella puolella.
Jospa sitä seuraavaan postaukseen menessä olisi jo päässyt tämän huoneen seinien sisältä muualle? Havuthan tässä alkaa tulla kohta korvista. Keskittymistä voisi sen sijaan sijoittaa vaikkapa niihin joululahjoihin, joita ei vieläkään ole työkiireiden ja sairasloman vuoksi ehtinyt edes miettiä. Siispä rivakka askel takavasempaan päin!