heinäkuu 2014

Viime päivät ovat olleet niin miu mau mukkaa! Edeltävään viikkoon on mahtunut mm. kaksi uutta kahvilakokemusta ja sushiravintolaa, kulttuurikierros Kiasmassa, sekä kesän ensimmäinen pyöräretki Lauttasaaressa. Jos vain valloittavat hellepäivät sallivat, kyrään vierailemistani paikoista kokoon muutaman kesähesaesa-vinkin!

Tämän päiväinen vinkki liittyy kuitenkin ruokaan. Aikaisempi salaattibravuurini koostui mm. couscousista ja fetasta, mutta sen rinnalle on tullut nyt uusi, entistäkin herkullisempi kaveri. Jos joku on sattunut ihastumaan esimerkiksi Stockalla silloin tällöin myytävään linssitofusalaattiin, tässä tulee taatusti astetta makoisampi versio!

• 1 pkt marinoitua/savutofua 
• 2 dl punaisia linssejä
• 1 prk kidneypapuja
• rucolaa
• makeaa chilikastiketta
• suolaa ja pippuria
• soijakastiketta
• seesaminsiemeniä
• päälle paahdettuja cashewpähkinöitä

Kalenterit. Ne aikuisten salaiset päiväkirjat. Ennen kirjoitin niihin päiväni kulusta, viikonlopun villeistä tapahtumista, ystävieni kanssa käymistäni riidoista, tai kokeiden aiheuttamasta stressistä. Muutama vuosi sitten tein emämokan heittämällä kaikki lukioaikaiset kalenterini pois. (Roskikselle osunut dyykkari olisi varmasti ne löytäessään saanut elämänsä naurut.) Ahdistuin silloin suunnattomasti kirjoittamistani asioista – etenkin siitä että jokaisessa kalenterissa oli uuden pojan nimi ja satoja sydämiä ympärillä. Teinitytön mieltä painaneet ongelmat olisi varmasti ollut loistava ohjelmanumero monessa tämänpäivän illanistujaisessa.

Nykyisin kalenterimerkintäni ovat hieman eri luokkaa. Lähes jokaisen kuukauden alussa lukee erinäisiä ohjeistuksia, jotka muistuttavat sävyltään pikemminkin käskyjä kuin muistutuksia. Kirjoita enemmän. Lue enemmän. Treenaa useammin. Kuukauden päätteeksi huomaan että luonnoksissa on jälleen yksi blogimerkintä, maailman tapahtumista tiedän tasan yhden Fok_it sarjakuvastripin verran, eikä lenkkitossuillekaan ole tullut sen kummemmin käyttöä.

Viimeisen viikon aikana olen kyseenalaistanut oman terveyteni ja menettänyt yöuneni kehittämällä teorioita minua vaivaavista oireista. Sinulla on stressiä. Ja mitä vielä! Enhän minä stressaa mistään. Pysähdyin ja vedin syvään henkeä. Hetkessä keksin montakin mieltäni vaivaavaa ja voimiani turhaan tuhlaavaa asiaa.

Yliviivasin kalenterista kaikki mieltäni ovelasti painaneet kehoitukset. Kirjoitan matkapostaukseni sitten kun siltä tuntuu, menen kuntosalille kun tekee mieli ja avaan Hesarin kun satun sille tuulelle. Ja lakkaan murehtimasta.

Kuvissa Kristan suunnittelema ja toteuttama kalenteri yhdessä Ajaston kanssa. Näiden kauniiden sivujen väliin aijon säilöä päivästäni niitä asioita, jotka ovat tehneet minusta onnellisen. Kovakantisen lukuvuosikalenterin voi hankkia itselleen esimerkiksi Suomalaisesta kirjakaupasta.

Kesäkuu se meni niin että hurahti. Milloin sitä on saanut huokaista helpotuksesta, että onneksi lomat sai pidettyä säiden puolesta jo toukokuussa? Viimeisen kuun aikana vakiovarusteiksi on muodostunut mm. nurinpäin kääntynyt sateenvarjo, kurkkukipu, sekä käteen juurtunut teemuki. Syystakiksi kaavailemani alelöytökin on ollut jo ahkerassa käytössä. Vaan eipä sillä, viime päivien vakiovarusteeksi on kuulunut myös ärsyttävä kestohymy, jota ei pieni syysmelankolia ole ravistellut. Antaa tulla vaan!

Koska säiden ja lenssuilun vuoksi on aikaa tullut vietettyä tänä kesänä poikkeuksellisesti enemmän sisätiloissa, oli tarvetta pienelle piristykselle. Pitkään naulakkopaikkaa hakenut vaatetanko löysi vihdoin seinälle. Todellisuudessa en keksinyt fiksumpaakaan ratkaisua, sillä huoneeni jokainen nurkka on jo käytössä. (Huomatkaa henkareissa tämän hetken käytetyimmät kesähepenet…… juuh!) Marimekon aleista löytyi myös pari hauskaa sisustustyynyä, jotka tuovat silmäniloa väriskaalaltaan muuten pelkistettyyn sisustukseen. Vaatetangon viereen sopisi vielä taulukin, mutta mieluinen kuva on vielä metsästyksen alla.