täällä vartioin minä

Oho! Kämppäkuvia! Johan sitä ollaan täällä reilut kuukauden päivät jo vietettykin. Ajattelin lähteä liikkeelle yhteisistä tiloista, sillä molempien huoneet ovat vielä pikkuisen keskeneräiset. Tai no, oikeastaan jokainen huone on. Vielä puuttuu seiniltä tauluja ja lattialta mattoja, mutta pääosin kaikki on saatu järjestykseen ja koti asutun näköiseksi.

Tältä näyttää meidän keittiö! Se on ihana. Lattiat meillä on vessaa ja suihkutilaa lukuunottamatta maalattua puuta. Ensin kummaksuin punamullan väristä pintaa ja mietin että miksi ei valkoinen. Mutta äh, miksi sen pitäisi olla valkoinen? Tarkemmin mietittyäni pidän tästä väristä hurjan paljon! Ja katsokaa miten kivasti se sopii yhteen kehystetyn taulun kanssa, jonka sijoitin uudessa kodissa ruokapöydän yläpuolelle. Joutui kyllä hiukan pohtimaan kahden asunnon muuttokamppeita, kun tavaraa oli yhtäkkiä moninkertaisesti enemmän. Hyvin me toisaalta olemme päässeet kompromisseihin siitä, mitä säästetään ja mitkä tavarat lähtevät puolestaan etsimään uutta kotia alleen.

Työtilaa keittiössä ei ole sen ihmeemmin kuin entisessä yksiössänikään. Neljä kättä samassa sopassa on usein liikaa (kokeilimme tiskata kerran kahdestaan ja saimme melkeen sodan aikaiseksi…), joten olemme yksimielisesti päättäneet että Anni kokkaa ja Paju syö! Hahaha. Kodissamme on ovia joka lähtöön. Pariovet vievät keittiöstä minun huoneeseen ja toinen ovi käytävään, josta on kulkuyhteys oikeastaan ihan kaikkialle.

Eniten keittiössämme pidän suuresta ikkunasta. Se kruunaa kyllä oikeastaan lähes tulkoon jokaisen huoneen. On ihanaa juoda aamukahvia leveällä ikkunalaudalla ja katsella Mannerheimintien vilinää. Toiseksi eniten pidän tästä porkkanakakusta (kiitos idalle ohjeesta, hih!), jota mussutin eilenkin tyytyväisenä vielä kahdelta yöllä. Kyllä. Look at my neck, i got a carrot cake!