Toiveeni on toteutunut potenssiin sata. Viime yönä alkanut lumimyräkkä on tilastollisesti yksi voimakkaimmista itämyrskyistämme evör. Mutta onneksi näin suomalaisena osaa varautua äkillisiin ilmastonmuutoksiin ja suojautua kaiken kestävän talvitakin uumeniin! Piste piste piste. Miten voi olla mahdollista, että naulakostani löytyy ainakin viisi villakangastakkia, mutta ei ainuttakaan vettä ja tuulta hylkivää toppatakkia? Tämä vääryys täytyy korjata heti pahimman puhurin laannuttua. Siis tuulta päin ja talvitakkiostoksille!
marraskuu 2012
Me juodaan Ufoo Ufo Ufoo, no sitä Ufoo! (Elastiselle vaan terveisiä. Fisusta en niin välitä, mutta mites tämä?) Kuka haluaa nähdä Pajun tonttulakki päässä konttaamassa pöytien alla, nostaa käden ylös! Anyone? Entä miltä kuulostaisi sen sijaan hauskat pikkujoulut ystäväsi kanssa, uusia ja herkullisia Ufo-drinkkejä maistellen? No sitä vähän minäkin. Nyt tontut kuulolla!
Torstaina 13. joulukuuta juhlitaan The Ufo Shotin pikkujouluja Ravintola Shakerissa, Helsingissä.
The Ufo Shot on suomalaisten nuorten aikuisten perustama alkoholibrändi, joka tunnetaan toistaiseksi esikoistuotteestaan, The Ufo Shot Originalista. Alkossakin loistavasti menestyneen The Ufo Shot Originalin rinnalta löytyvät nyt myös uutuudet: energinen Blasteroid, sitruksinen Fruzion ja karkkisen mansikkainen Pinkyway. The Ufo Shot -yrittäjä Daniel Farzan on pikkujouluissa kertomassa, kuinka kolme nuorta, 25-vuotiasta, kundia keksivät krapulapäissään kehittää oman alkoholibrändin.
Paardi up? Tähän kommenttiboksiin kommentoimalla osallistut arvontaan, jossa sinä ja ystäväsi voitte päästä mukaan hippaloimaan – firman piikkiin, totta kai! Alkoholipainoitteisen menun vuoksi kutsuvierastilaisuus on k18. So bring your ID’s! Muistakaa linkittää kommentin perään sähköpostiosoitteenne. Arvonta suoritetaan viikon päästä keskiviikkona, 5.12. Lykkyä tykö!
Otsikko voidaan lukea kahdella eri tavalla. Yksi: Vihaan mustaa joulua. Ulkona vallitseva plussakeli enteilee jälleen uhkaavasti leutoa ja märkää aattoa. Viime vuonna joulufiilis oli vaarassa jäädä kelkasta, kun pukit tepsuttelivat valkoisen hangen sijaan hiekoitetulla asfaltilla. Pliis, nyt sitä lunta. Kaksi: Myös pieni yksiöni kaipaa valkoisen peitteen ylleen. Pimeä vuodenaika tekee mustasta sisustuksesta tunkkaisen ja ahdistavan. Valon puute voidaan kuitenkin korvata muutamalla, itselleni suunnatulla joululahjavinkillä! Äiti, iskä. Tää on teille.
- Charles & Ray Eames DSW. Joku saattaa ehkä muistaa, että kyseinen tuoli löytyi jo viime vuoden toivelistalta. Säästöpossuni massakuuri on alkanut! Apua kaivataan. Tähän kohtaan tilinumero. Jos kolehtikeräys ei ole tuottanut jouluun mennessä tarpeeksi, on aina olemassa syntymäpäivät.
- String Pocket. Olematon kirjakokoelmani kaipaa hyllyä alleen. Kun asunto on ahdettu täyteen viimeistä nurkkaa ja neliömetriä myöten, on otettava seinien pinta-ala käyttöön.
- Tikau. Raahasin painavan, kaksi vuotta paikoillaan seisseen Ikean maton kellariin ja teljin sen lukkojen taakse tyytyväinen hymy huulillani. Ei pesuohjetta, ei armoa. Intiassa käsintehdyt, pääosin luonnon raaka-aineista valmistetut matot kiinnostaa.
- HAY S&B Minimal. Omistan tasan yhden parillisen pussilakasetin. (Jos totta puhutaan, toisia ei juuri lipastooni mahtuisikaan.) Pesutupa täytyy varata aamulla, jotta vuodevaatteet olisivat kuivua illalla. Olen usein joutunut pujahtamaan kosteisiin ja kylmiin lakanoihin. Ai että miten raikas tunne.
Vanhoissa tähystystorneissa oli tunnelmaa. Sieltä mistä ennen pamautettiin ruutia menemään, avautui nyt kimmeltävä merinäköala.
Miltäköhän tuntuisi asua keskellä autenttista, osittain yli tuhat vuotta sitten rakennettua vanhaa kaupunkia? Vähän eri fiilis kuin Sörkän piritorilla, kö.
Kenellä soi Fort Boyardin tunnusmusiikki päässä? Kuvaan vielä muutama alligaattori painimassa silikonirintaisen naisen kanssa ja seikkailufiilis on taattu!
Kahdeksan koneellista pyykkiä ja koko huushollin kattava suursiivous kertoo lisääntyneestä energiasta, sekä enteroviruksen taltuttamisesta. Se taas tarkoittaa sitä, että olen huomenna jälleen työkunnossa. Damn. Rakkulasormet näpyttelevät taas entiseen malliin, ja hyvä niin, sillä takataskusta löytyy vaikka minkä näköistä mattimyöhäistä!
Viime lauantaina paardipoppoo suuntasi teatteriravintola Allotriaan juhlimaan rakkaan ystävämme Pauliinan syntymäpäiviä. Yhteisen kolehdin lisäksi sankari sai lahjaksi herkullisen reseptikirjan kuppikakuille!
Tämä oli vasta se alkupala. Savustettua peuran sisäfilettä, sienisalaattia ja piparjuurimajoneesia. Sulin penkkiin kiinni! Pääruoaksi tilasin härän ulkofilepihvin, sipuli-kahvikastiketta ja mustajuuriperunamuussia. Kasvikset on hippejä varten, lol.
Sivistyneen ravintolaillallisen jälkeen heitimme pikkutakit narikkaan ja käänsimme todellisen paardimoodin päälle. Sana paardi on tullut jäädäkseen.
Loppua kohden shotteja virtasi kurkusta alas siihen tahtiin, että kuvamateriaalikin vaihtui julkaisukelvottomaksi. Kiitos ihanista synttäreistä paardeista Pauliinalle! Lupaan pitää sinut jatkossakin kyökin puolella ja keksiä illanviettoja ihan vain kuppikakkujesi vuoksi. Rakkaudella, Paju.