Suunniteltiin Juuson kanssa molemmille omat NikeiD Air Maxit. Pojalle sinistä ja tytölle pinkkiä, eli kunnon sukupuolinatsierottelumeininkiä. Tilaukseen liittyy kuitenkin pieni mutta. Yksi kenkäpari kustantaa lähemmäs kaksisataa euroa – good bye shoes. Nyt niinku sitä blogisponssia ja vähänkö äkkiä!
Alkaiskohan olla jo korkea aika pistää Dubrovnikin matkapostaukset pakettiin? En enää itsekään tiedä missä viikonpäivässä mennään, mutta onkohan sillä enää pienintäkään merkitystä, kun reissu on saatu päätökseen jo syyskuun alussa. Sitä vähän minäkin.
Heräsimme seuraavana aamuna aikaisin. Saimme kyydin satamaan pienelle paatille, jolla oli tarkoitus puksuttaa koko päivän kestävä retki saarelta toiselle.
Kapteenin poika otti turistit vastaan, kertoi matkan kulusta, tarjosi virvokkeita ja hyppäsi kokeneella otteella ruoriin, isän seuratessa ylpeänä vierestä.
Viime perjantaina ahtauduimme viideksi tunniksi autoon, suuntana Petäjävesi ja yllätyssyntymäpäivät. Sankari oletti viettävänsä rauhallisen viikonlopun tyttöystävänsä kanssa keskellä kaunista luontoa, kunnes koki järkytyksen mökin ikkunaan liimautuvista ja kovaan ääneen laulavista ystävistään. Paljon onnea Petteri!
Tämän postauksen piti käsitellä uusien pöksyjeni ohella sitä, kuinka paardiperjantai kääntyikin kotisohvalla (lue sängyllä, koska en omista sohvaa, tai vielä tarkemmin sanottuna tilaa, jonne sellaisen saisi mahtumaan…) löhöilyyn B-luokan komedian ja iltapalavoileipien kera, mutta ähäkutti! Taidan sittenkin lähteä bilehileilemään ja suunnata ainakin ensiksi kävelymatkan päähän Mascotiin lasilliselle ja katsoa vasta sen jälkeen houkuttaako ajatus Tavastian teinihelvetistä.
Baardiasukin vaihtui viimeisimmän pohdinnan jälkeen hieman säädyllisempään vaihtoehtoon. Viime syksystä asti metsästetyt viininpunaiset farkut löytyivät lopulta Weekdaystä.
Samalta ostosreissulta lähti mukaan myös jotain lämmintä ja pitkään toivottua. Viiden pisteen vihjeenä voisin kertoa näyttäväni se päällä norjalaiselta hipsterikalastajalta. Siitä ja kaikesta muusta lisää myöhemmin! Nyt hippaloimaan. Hauskaa viikonloppua eevribaadi!
Miten kuorit banaanin? Yritätkö aukaista sen katkaisemalla keppiosan kuoren päästä, jonka tuloksena puolet hedelmästäsi on useimmiten pelkkää keltaista mössöä? Upotatko kenties peukalosi banaanin toiseen päähän ja kiroat myöhemmin kynsiharjan kera mustia kynnenalusia? Vai tartutko kuoreen sen sijaan irvistävin hampain ja toteat että kyllä, maistuu aivan helvetin pahalta? Tuttua puuhaa jok’ikinen, kunnes näin niksin joka muutti maailmani…