Nyt on vaimolla ylpeydenaihetta. Miehuuteni nimittäin meni ja tuotti biisin.
Itseasiassa vielä parempaa: koko levyn. Sitä odotellessa.
Hyvä Grade x Juuso Tapio Talsi!
Mutta hyvinhän siinä loppujen lopuksi kävi.
Kutsukortti aka facebook event syntymäpäiväjuhliani varten. Kuvassa piilee eräs lahjatoivekin, jonka uumoilen saavani… Jännää.
♡ Tammikuussa täytin vuosia. Juhlittiin isolla poppoolla Motelletissa. Join itseni kauniiksi ja pyllistelin liian lyhyellä mekolla. Kahden viikon päästä mittariin pamahtaa numero 23. Saa nähdä mitä seuraavaksi keksin!
♡ Täsmälleen tasan vuosi sitten sain kätösiini ensimmäisen asuinkoloni avaimet. Jos minulta kysyittäisiin vuoden kohokohtaa, voittaisi muutto Kallioon ehdottomasti kultamitalin.
♡ Tai noh, ehkä maaliskuinen matka New Yorkiin jakaisi kuitenkin vuoden kohokohdista ykköspallin sijan.
♡ Oi ihana kevät. Oi ei niin ihanat Pelastajat, jotka ratsasivat huhtikuussa kerrostaloamme mahdollisen tulipalon takia ja kuvasivat pärstääni kaikenmaailman kehon myrkkymittausten aikana.
♡ Toukokuussa haaveiltiin jo hellepäivistä. Mussutin Suomenlinnassa eväitä ja keikistelin Timon kameran edessä. Seuraavaa kuvauskeikkaa jo odotellessa!
♡ Kesäkuussa keltainen postijopo päätyi parempiin suihin ja Duo nimeltään Humukset konsertoivat Cubassa vaihtelevin menestyksin.
♡ Heinäkuu oli tosiasiassa pelkkää työntekoa. Oikeastaan koko kesä oli. Vapaita viikonloppuja oli yhteensä vähemmän kuin yhdessä kädessä riittää sormia. Sentään toinen niistä vietettiin Tampereella juhlien juhannusta ison köörin kera, juoden ja syöden enemmän kuin riittävästi, sekä nautiskellen kokovartaloihottumasta monen tunnin ulkoporealtaassa lillumisen jälkeen.
♡ Elokuussa hipsterit kokoontuivat Suvilahteen kuuntelemaan musiikkia. Ripustin Pengerkatu-verhot Pengerkadulle ja tuhlasin omaisuuden tuoreisiin marjoihin. Aloitin koulun toimittajana ja myöhemmin myös lopetin sen. Taiteiden yönä tapasin varsan. Varsasta ei sen enempää.
♡ Farewell to summer. Villasukkaa töppösiin ja juoksukenkää jalkaan. Uusi läppärini heitti hyvää läppää, minä puolestaan en.
♡ Lokakuu oli kuukautena yhtä mielenkiintoinen kuin ylläoleva kuvakollaasi. Ei kommentoitavaa.
♡ Marraskuussa alkoi joulunodotus. Lunta ei tullut vaikka kuinka hartaasti toivoi. Sen sijaan piristin mieltäni joulukoristelulla ja pikkujouluilla ystävien kera.
♡ Joulukuussa pikkusisko muutti Lahdessa paikasta A paikkaan B. Uuden asunnon lisäksi aikaansaapa isosisko näki puolentoista vuoden jälkeen ensimmäistä kertaa myös vanhan… Omaa kotia valaisi tunnelmalliset joulupallot. Anoppilaan lähti jouluterveisten mukana vastaleivottua porkkanapiirakkaa. Heidän paketistaan puolestaan kääriytyi viikon matka Eurooppaan lentoineen ja majoituksineen. Wait what?
Heräsin tänään väärällä jalalla. Jatkoin eilistä ”mulla ei ole koskaan mitään tekemistä”- mökötystäni ja lähdin suutuspäissäni yksin elokuviin. Ahmin karkkia kyllästymiseen asti, kunnes heitin loput pahoinvoivana roskikseen. Ei niitä voi mukaankaan ottaa, tekisi kuitenkin heti kotiin päästyäni mieli uudelleen. Nyt salakuuntelen seinän takana riitelevää pariskuntaa. On se niin helvetin itsekästä, kun mies lähtee viettämään iltaa ystäviensä kanssa. Tyttöystävällä on sentään aamuvuoro. Et sitten tee taas mitään ruokaa keskellä yötä. Mä haluun nukkua.
Ajatelkaa jos Suomi olisi samankaltainen valtio kuin Pohjois-Korea. Tarja Halosen vetäytymistä presidentin pallilta tulisi surea Kauppatorilla hysteerisesti itkien. Poliittisen ja yhteiskunnallisen järjestelmän kritisointi olisi kiellettyä ja Halosen kuva koristaisi jokaista kotia, koulua ja työpaikkaa. Liikkuminen tapahtuisi turistina (jos sellaisia maan rajojen sisälle edes päästettäisiin) paikallisen oppaan johdolla pakollisiin kohteisiin, kuten presidentin linnaan, jonka eteen tulisi laskea kukkia osoittaakseen kunnioituksensa johtajaa kohtaan. Jos myötätuntosi ei vaikuta tarpeeksi aidolta, on edessä puolen vuoden kestävä työleiri. The next destination perhaps?
Kauniit kuvat koukuttavat. Niitä selaillessa aikaa kuluu huomaamattakin toista tuntia.
Damn you tumblr.
Postiluukustani kolahti tänään kirje vuokranantajalta. Elinkustannusindeksin mukaan uutta vuotta tulee juhlistaa kahden prosentin korotuksella. Valuutan haltijana olen onneton. Kun sitä on, sitä myös menee. Tänään puolestaan pohdiskelin riittääkö tilini jäännökset edes päivän ateriaan. Oloni on silti kummallisen huoleton. Pehmitti sitten edessäni höyryävä kaakao ja repeatilla soiva Lana Del Ray pääni tai ei, kyseisen blogin nimellä saattaa olla jotain tekemistä itse kirjoittajan kanssa.