tammikuu 2012
Heräsin tänään väärällä jalalla. Jatkoin eilistä ”mulla ei ole koskaan mitään tekemistä”- mökötystäni ja lähdin suutuspäissäni yksin elokuviin. Ahmin karkkia kyllästymiseen asti, kunnes heitin loput pahoinvoivana roskikseen. Ei niitä voi mukaankaan ottaa, tekisi kuitenkin heti kotiin päästyäni mieli uudelleen. Nyt salakuuntelen seinän takana riitelevää pariskuntaa. On se niin helvetin itsekästä, kun mies lähtee viettämään iltaa ystäviensä kanssa. Tyttöystävällä on sentään aamuvuoro. Et sitten tee taas mitään ruokaa keskellä yötä. Mä haluun nukkua.
Ajatelkaa jos Suomi olisi samankaltainen valtio kuin Pohjois-Korea. Tarja Halosen vetäytymistä presidentin pallilta tulisi surea Kauppatorilla hysteerisesti itkien. Poliittisen ja yhteiskunnallisen järjestelmän kritisointi olisi kiellettyä ja Halosen kuva koristaisi jokaista kotia, koulua ja työpaikkaa. Liikkuminen tapahtuisi turistina (jos sellaisia maan rajojen sisälle edes päästettäisiin) paikallisen oppaan johdolla pakollisiin kohteisiin, kuten presidentin linnaan, jonka eteen tulisi laskea kukkia osoittaakseen kunnioituksensa johtajaa kohtaan. Jos myötätuntosi ei vaikuta tarpeeksi aidolta, on edessä puolen vuoden kestävä työleiri. The next destination perhaps?