Oi Kela kultainen. Tue minua sen verran että saisin Veroilla ja veroitta pitkin katuja tallustella. Olen hypistellyt kaupassa kumpaistakin mallia. Kuvissa kolahtaa musta nahka, livenä taas ruskea mokka.
Hyvä se opiskelijan on unelmissaan elää. Todellisuus käveli kuitenkin vastaan jälleen ruokakaupassa asioidessani, kun vihreälle pikkunäytölle ilmestyi ne kaksi häpeällistä, punastumisen ja kangertelun aikaansaavaa sanaa: MAKSU HYLÄTTY. Oh shiiiiit.
Vaimo leipoo. Kreikkalaisten lihapullien jälkeen popsittiin porkkanaa – kakun muodossa. Kyllä tämä munan vatkaaminen työstä käy. Nainen ylitti itsensä. Hyvähyvähyvähyvä.
Anteex luulin teit vanteex. Täällä ollaan, syssyn ensimmäisessä lenssussa. Raikkaan aurinkoiset ilmat menee täysin hukkaan sängyn pohjalla, häpeällisen huonoja tv-ohjelmia tuijottaessa. Piristäkää neljän seinän sisällä makaavaa nenäliina-sankaria tarinoillanne ja ideoillanne! Tämä ainainen blogi-monologi alkaa käydä jo tylsäksi.
Siinä sitä mentiin. 11.5km/1h10min vesisateessa pitkin keskustaa. Kuin uitettuna koirana maaliviivalle astuessani, oli fiilis mitä mahtavin. Eikä pelkästään siksi että suoritus oli osaltani jo taputuksien arvoinen, nimittäin palkintopallilla odotti kaiken lisäksi hypetyksen arvoinen yllätys… Huomenna vuorossa Kamppi-Seurasaari Run with Riku Vassinen. Onnistuin vieläpä vaihtamaan illan työvuoron pois osallistumisen uhalla. Ei mene täysin yksi yhteen sen suhteen, että kurkussani myhäilee tällä hetkellä jokin kaktusta muistuttava möhkäle. Ihmeparantuminen tapahtukoon kuuman kaakaon voimalla!