nyc 14 march

Lukijani ovat päättäneet lyöttäytyä yhteen ja aloittaa virallisen joukkopaon blogistani. Enkä yhtään ihmettele. Viiden tunnin hampaiden kiristelyn, usean kahvikupin ja litran jäätelöpakkauksen jälkeen olen viimeinkin päässyt askeleen eteenpäin kohti lopullista itsetuhoa. Vielä olisi rapiat satatuhatta valokuvaa läpikäymättä. Matkustaminen on yliarvostettua. Taidan ruveta kotihiireksi. 

Ensimmäinen aamu nykissä oli jokseenkin epätodellinen, kuin elokuvissa. Istahdimme komean NYPD herrasmiehen viereen aamukahville suunnittelemaan tulevaa päivän ohjelmaa. Mozarella-tomaattimunakkaan eteen saatuani olisin toki voinut skipata jo seuraavaan aamuun. Pari lomakiloa tuliaisiksi lukuisten tuorejuusto bageleiden jälkeen on ihan okei.

Ajatus yksi nähtävyys päivässä tuntui aluksi kohtuuttomalta, mutta entäs numero kaksi, kolme ja neljä. Jo ensimmäisenä päivänä syntyi ahdistus viikon ylikuormituksesta minuuttiaikataululla. Kun mikään ei riitä. Ensimmäisenä oli vuorossa kuuluisa Grand Cental Terminal. Mittasuhteiltaan jo luultavasti Helsingin kokoinen. Sen ja varmaan jokaisen nykin henkkamaukan läpi juostuamme menimme New York Public Library:n. Ehdotan turvatarkastuksia myös suomen kirjastoihin. Mielellään jokaiseen lukusaliin mentäessä sekä sieltä poistuessa. Jokuhan voi ampua kirjastotädin ja varastaa vielä kasapäin lastensatuja. Ei käy päinsä. Etsimme mm. massiivisista kirjoista tietoa suomesta. Sauna and snow…  awesome.

Kylmissämme ja jalat väsyneinä päätimme napata edestämme minkä tahansa bussin ja hypätä kyytiin. Erään paikallisen mielestä se ei kuulostanut kovinkaan hyvältä idealta, ellemme halunneet matkata to the deepest Harlem… Why not? Viimeisten valkoihoisten hypätessä pois bussista Central Parkin laitamilla jäimme pohdiskelemaan olisiko pitänyt jäädä jo edellisellä pysäkillä…