Antakaa anteeksi laiskuuteni blogia kohtaan. Syyn vieritän halvan, nopean ja luotettavan mokkulan niskoille. Toisaalta, puhelinkeskustelutkin on suoritettava yksiössäni kasvot liiskautuneena vasten ikkunaa äärimmäisen huonon kentän vuoksi, joten en odota nettitikuilta ihmeitä. Onneksi isi tulee ja asentaa pian laajakaistan. Vai mitä.
Antakaa anteeksi laiskuuteni myös liikuntaa kohtaan. Lapsukaiset, älkää ottako satu-tädin tarinoita aina tosissaan. Mitään urheilullista-minää ei ole olemassakaan. Paitsi silloin kun sattuu näkemään kaupan hyllyllä todella tarpeelliset ja söpöt salihanskat… Pahempaa välineurheilijaa saa etsiä. Minähän en missään pieruverkkareissa lenkkeile.