helmikuu 2011

Antakaa anteeksi laiskuuteni blogia kohtaan. Syyn vieritän halvan, nopean ja luotettavan mokkulan niskoille. Toisaalta, puhelinkeskustelutkin on suoritettava yksiössäni kasvot liiskautuneena vasten ikkunaa äärimmäisen huonon kentän vuoksi, joten en odota nettitikuilta ihmeitä. Onneksi isi tulee ja asentaa pian laajakaistan. Vai mitä.

Antakaa anteeksi laiskuuteni myös liikuntaa kohtaan. Lapsukaiset, älkää ottako satu-tädin tarinoita aina tosissaan. Mitään urheilullista-minää ei ole olemassakaan. Paitsi silloin kun sattuu näkemään kaupan hyllyllä todella tarpeelliset ja söpöt salihanskat… Pahempaa välineurheilijaa saa etsiä. Minähän en missään pieruverkkareissa lenkkeile. 

Ensimmäiset yöt Kalliossa takana. Ei televisiota, ei nettiä, ei musiikkia, ei luettavaa. Siinähän pyörittelet aikasi kuluksi vaikkapa peukaloita. Viikonloppuinen syrjäytyminen maailmasta otti koville ja sunnuntai-iltaan mennessä olin valmis palaamaan hetkellisesti juurilleni. Paistetut muikut ja perunamuussi toimi toki suurena osana houkuttelevaa kokonaisuutta. Ps. Syvälle sydämeen sattuu. Helsingin helmi on poissa. Kävin tänään vilkaisemassa tuhon jälkiä. Kyllä siinä meinasi tippa tulla linssiin.

Kiirettä pitää. Aika kuluu juoksemalla väliä Ikea – työpaikka. Olisi aikuisten oikeasti ihan kiva päästä siinä ohessa vielä muuttamaankin. Pienoiseni alkaa näyttämään jo vähitellen kodilta. Tosin vielä minimalistiselta sellaiselta. Vielä olisi paikanpäälle mahdutettava ainakin yksi iso lipasto ja nojatuoli. Sen jälkeen leikitäänkin jo esterataa. Hiljaa hyvä tulee. Ps. Tuotetiedoista kiinnostuneille: alkaa i-kirjaimella ja päättyy a:n.

Tarjouduin keittämään kahvit sille urhealle joka lupautuisi avukseni muutamassa (joka on laissa määritelty tarkoittavan kappale määrältään jotain lukua väliltä 3-99) ikeakatastrofin kokoamisprosessissa. Valitettavasti jouduin perumaan kahvikutsut hillittömän tungoksen vuoksi ja tarttumaan ruuvimeisseliin sen sijaan itse. Meinasihan siitä naulakosta syntyä aluksi Kiasmaan uusi tilataideteos, mutta pienen pähkäilyn jälkeen tulos näytti samalta kuin paperilla. Kyllä minusta vielä hyvä vaimo saadaan. Toisaalta, mihin sitä miestä enää tarvitaan kun edustan jo itse lähes tulkoon rakennusmestarin virkaa?