joulukuu 2010

foxie

Jaså. Meiksin kamera rupee vetelemään viimeisiään. Ehdin kuvaamaan joululahjoistani ainoastaan ylläolevan, jonka jälkeen salamani rupesi kiukuttelemaan oikein kunnolla. Mutta ho ho! Pikkusiskoni oli osannut laittaa jostain kumman syystä kyselemättä korvansa taakse erään pitkään himoitun lahjatoiveen. Vihdoinkin voin leikkiä kettutyttöä ihka omalla Fjällräven Kånken repullani. Jotta en ihan vaikuttaisi turkistarhaa vastustavalta hippianarkistilta punainen spray-maali kädessä ja saisi kaupungilla kävellessäni minkkipuhveihin pukeutuneilta mummoilta pahaa öögaa, kiinnitin reppuun iskoksen suosituksesta tyttömäisen kukan mukaan.

29/12/2010 5

it’s hard to be a tonttu

Joulu vietetty suurimmaksi osaksi töissä kuunnellen asiakkaiden viisauksia – ja ehkä myös hieman omiakin.
Asiakas puhuu puhelimessa: ”No mä oon täällä hautausmaan baarissa…” 
En tiennytkään että huoltoasemallamme on toinenkin nimitys.
Asiakas1: ”Onko teillä kahvin kanssa ilmaispiparia?”
Minä: ”Ei valitettavasti.”
Asiakas2: ”Kyllä niillä on… Eivät vain tarjoile.”
Kaadan kahvipurut pöydän reunalle ja pyydän toista työntekijää apuun:
”Apuaaa! Mitä mä nyt teen! Auttakaa joku. Vedä mun käteen. Miks te nauratte mulle?” Meinasin kyllä niitä kahvipuruja, mitä te oikein kuvittelitte… 
Aattona kotiin töistä palatessani kaaduin suoraan sänkyyn ja heräsin lopulta valmiiseen pöytään. Minua ei juuri nähty apuna kyökin puolella eikä pahemmin pölyrätti kädessäkään, sillä työpäivän kiireet vetivät voimani lähes kokonaan. Yritä siinä sitten vielä kerätä jonkinmoista joulufiilistä aevan pöhnässä – not gonna happen. Runsaan päivän pituinen joululoma huristeli ohitseni kuin vilauksessa. Sieltä se tuli ja tuonne se meni, eikä jäljelle jäänyt kuin… kasa mieluisia paketteja. Materiaähkyni ei silti vielä joulunkaan jälkeen ota laantuakseen, sillä nokkani haistaa jo alelaarien voimakkaan suloisen tuoksun…
 
ps. ihana kappale.
27/12/2010 2

flowerbomb

Kaunein kranaatti mitä maa päällänsä kantaa. Kirpaisevan suolaisesta hinnastaan huolimatta kyseinen pommi oli erinomainen joululahjasijoitus itselleni, sillä onhan tämä pikku pirulainen jo parin vuoden ajan räjäyttänyt tajuntani Stockan osastolla. Money well spent.

Jälleen kerran upeaa työtä naiselta. Saan tästä voimaa.
21/12/2010 7

paketointia

Vau. Siinä se nyt on. Ensimmäinen joululahja valmiiksi paketoituna. Olen juossut tänään kaupungilla jalkani niin kipeiksi, ettei bussikuski jaksanut millään odottaa kyytiin kiiruhtavaa ja vaikeroivaa matkustajaa painavine kasseineen. Siinähän sitten kansainvälisen käsimerkin jälkeen odottelin jälleen mukavat puolituntia, jonka aikana ehdin jo hautautua lumikinoksen alle. Huomenna luultavasti samanlainen rundi edessä, sillä pukinkontti jäi edelleen hieman vajaaksi.
Viime jouluna venytin (aika runsaallakin kädellä) penniä kaikenmaailman askartelupaskartelutilpehööreihin pienestä au pairin kuukausipalkastani vain ja ainoastaan sen vuoksi, että pakettini olisivat ilo silmälle – myös päältäpäin katsottuna. Hupsistakeikkaa ja kassa veloitti kukkaroltani helposti viitisensataa kruunua, jonka vuoksi oli huhuiltava avunhuutoja puhelimitse kotiin päin. On muutenkin sääli heittää joka vuosi hirveitä määriä kauniita joulukortteja ja lahjapaperia roskikseen, joiden eteen on pistetty euroja vähintäänkin yhden lahjan verran. Siksi tänä vuonna päätin tehdä toisin ja käyttää paketointiin materiaalina jotain minkä bongasin tänään Stockalta ilmaiseksi. Tuiki tavallinen mainoslehtinen toimii mielestäni loistavasti yhdistettynä (edellisenä vuonna ostettuun) punavalkoruudulliseen-lahjanaruun. Pisteenä i:n päälle pujotin mukaan kaksi timanttia, jotka ovat peräisin kyntteliköstäni. Aion pölliä ne kyllä takaisin sopivan tilanteen tullen.

20/12/2010 3

3 x leggins

Palatessani kiroillen tuolta ulkona vallitsevasta helvetillisestä viimasta takaisin vällyjen alle, päätin oitis muuttaa illan suunnitelmiani ja vaihtaa tölkillisen siideriä höyryävään glögilasilliseen. Puolentunnin lämmittelyjumpat bussipysäkillä suoritettu – sekä mennessä, että tullessa. Tätä tyttöä ette enää tänään ulos saa, vaikka yrittämällä yrittäisitte. Piparien rouskuttelun lisäksi aikani on kulunut näitä pöksyjä vaihdellessa, jotka lupasinkin teille esitellä. En millään osannut valita pehmeän beigen, harmaan hapsun ja mustan sametin väliltä, joten luonnollisesti menin sieltä mistä aita oli matalin. Kolmen koplan löytänet Gina Tricotista!
19/12/2010 6

huomenta

Tein eilen herätessäni virheen keittämällä kahvikupposen sijaan puuroa ja jättämällä kerrankin väliin aamuiset pullanmussutukseni. Puuro vei nälän – ehkä puoleksi tunniksi, jonka jälkeen siirryin suosiolla joululimpun tuomaan ahaa-elämykseen. Aamupalaksi hotkaisin myös loput irlantilaisen John Boynen kirjoittamasta romaanista Poika raidallisessa pyjamassa. Siinä kirja minun makuuni, ei voi muuta kuin taputtaa. Hyvin helppolukuinen, mutta samalla erittäin kattava kertomus holokaustista, pienen pojan lapsenomaisen naiivista näkökulmasta katsottuna. Koskettava ja herkkä tarina, suosittelen jokaiselle luettavaksi.

Olen herännyt tänäkin vuonna suht aikasin joulunviettoon. Vielä olisi mm. kaikki joululahjat paketoimatta ostamatta, tietenkään lukuisia muita jouluvelvollisuuksia unohtamatta… Onneksi joulukiireiden jälkeen on aikaa rauhoittua ja nauttia siitä kuuluisasta joulu rauhas… hetkinen. Työvuorolistani lupaa kahdelta viikolta seuraavaa: aatonaatto – CHECK! – jouluaatto – CHECK! – tapaninpäivä – CHECK! – uudenvuodenaatto – CHECK! ja uudenvuodenpäivä – CHECK CHECK CHECK! Innoissani ahkerana ja tunnollisena työntekijänä lähden nytkin paiskimaan iltavuoroon ja kuuntelemaan asiakkaita, jotka ovat luonnollisesti aina oikeassa:


– ”Onks sulla vaihtaa 500 eurosta takasin?”
– ”Ostatko vaan bisseä? Ei valitettavasti ole…”
– ”Nyt kyllä etit mulle jostain rahaa ja aika vitun äkkiä, vai pitääkö mun lähteä pankkiin tähän aikaan… Äläkä väitä mulle etteikö teiltä löydy rahaa!”
– ”Tässä olis sitten vikat mitkä löyty…”

JA HUPS SIELTÄ A(A)SIAKKAAN LOMPAKOSTA SITTEN PILKOTTIKIN VAHINGOSSA SE KAKSKYMPPINEN! OIKEIN * HYVÄÄ JOULUA! =)

17/12/2010 8

material love

handbag from zara.
leopaituli JC:stä.

Kävin ostamassa tänään vähän joululahjoja – itselleni. Rakkautta se materiakin on, ainakin tarpeen tullen. Heitetään vähän euroja taivaan tuuliin jotta tuntuisi hieman paremmalta. Terapeuttista toimintaa tämä shoppailu. Laadukkaiden pukukoppikuvien ansiosta esittelemättä jäi vielä ei yhdet, eikä kahdet, vaan kolmet legginsit. Vaikean päätöksen edessä on joskus uhrauduttava tekemään kompromisseja!
PS. Eräs ihana lukijani ei uskaltautunut kaupungilla törmätessä moikata, koska näytin kuulemma niin tuimalta. Ei ollut ensimmäinen, eikä varmasti viimeinenkään kommentti samasta asiasta, joten etukäteen jo muillekin pahoittelut vihaisen näköisen pikkumyyn puolesta!  Psst… Olen oikeasti ihan kiva 🙁
15/12/2010 5

rakas joulupukki…

from here.
Hahaha naurattaa vaikkei kyllä oikeasti naurata. Niin että jos on vaikeuksia keksiä meikäläiselle joululahjaa, niin tässäpä aivan mainio sellainen. Pistäkeehän samantien tulemaan vaikkapa parikin pakkausta kaiken varalle.
12/12/2010 7

post scriptum

 
Apuva. Nyt saattaa mennä tulevaisuuden kamerahankinnat uusiksi, nimittäin jo lähes valmista päätöstäni häirittiin hyvin pahasti tällä upealla Olympus PEN pätkällä ja näillä kauniilla kuvilla.
Whaat! Kumpi parempi?
11/12/2010 2

silence

Täällä päässä hiljaista. Kun elämä potkii päähän ja ongelmat uhkaavat ottaa mielessäsi vallan ja sekoittaa normaalin päivärytmisi lähes täysin, on hyvä ottaa kirja kauniiseen käteen ja uppoutua sen syövereihin. Kovin iloista luettavaa ei uusimmista hankinnoistani löydy – johtuneeko sitten omasta mielentilastani – mutta ainakin voi hetken keskittyä toisten elämänvaikeuksiin omieni sijasta.

Pyrin säilyttämään lukuvauhtini noin kuukausi/kirja, mutta välillä vaikean tai tylsän pokkarin eteen sattuessa aikaa saattaa kulua runsaasti enemmän. Olin etsinyt yläaste-aikojen jälkeen Anne Frankin päiväkirjaa kaikkialta (luimme sitä silloin tunneilla englanniksi) ja kolunnut kirjastot läpi huonolla menestyksellä (löytyi vain satunnaisia faktakirjoja aiheesta), kunnes viimein muutama kuukausi sitten törmäsin Anneen pokkarina Rautatientorin suht tuoreessa Pocket Shopissa. Yhdeksän-vuotiaan Pajun tuore mielikuva päiväkirjasta ei ainakaan suomennoksena ollut täysin vastaavanlainen, sillä on pakko myöntää etten välillä (melkein 22-vuotiaana…) ymmärtänyt 40-luvulla eläneen neljätoista-vuotiaan teinin ajatuksia ja kirjaimellisen asiallista ilmaisutapaa lähes ollenkaan. Saatan olla ehkä hieman nykyaikaistunut tai sitten muuten vain tyhmä.

Nyt vuorossa on kuitenkin jo elokuviinkin pärähtänyt Poika raidallisessa pyjamassa, jonka jälkeen vuoroon astuu tositarina neuvostosotilaan pakomatkasta Auschwitzin vankileiriltä, ellen sitten lopullisesti ehdi kyllästyä masentaviin lukukokemuksiin ja kääntää kelkkaa totaalisesti toiseen suuntaan.

Viettääkö teistä moni aikaa kirjojen parissa vai viekö blogit ykköspallin? 
Entä mahtaako joku ylläolevista olla teille jo entuudestaan tuttu? 
Mikä on sinun ehdoton all-time-favourite? 
11/12/2010 5