marraskuu 2009

Perjantaina käytiin Mamsyn kanssa uudessa Aleksanterinkadulla sijaitsevassa La Torrefazione nimisessä kahvilassa. Siitä taisi tulla hetkessä mun uusi suosikki paikka 🙂 En oo varmaan ikinä syöny niin pehmeää ja hyvää mozzarella ciabattaa, mmh!

Neiti Penniless tyytyi juomaan cappuccinoa.

Hahaha, cute kermahuuli!

Herkku-ciabatan kanssa maistui kuuma glögi!

*Hihihi sovituskoppipeiliposee* =)

Käytiin sovittamassa tälläsiä Nixonin kelloja!
Black one.

Sama turkoosina/vaaleansinisenä.

Aleksin jouluhälinää.

Stockan jouluikkunasta tulee lapsuus mieleen.

Espan puut valaistuna.

Iltaa kohden suunnitelmat vaihtuivat rajusta hyppimisestä rauhalliseen illanviettoon ystävieni pariin 🙂 Olin ensiksi ajatellut lähteväni tanssimaan pääni pyörälle Dj Funkin keikalle Freda 51:seen ja vaikka ilmainen sisäänpääsykin olisi ollut luvassa (onnistuin saamaan nimeni listalle), fiilis veti kuitenkin illaksi vain parin siiderin, sekä Tonin valmistaman american pie:n ääreen!

Annilla oli söpöt uudet hiukset!

Ja tätä sitten vanilja jäätelön kera, nam!

Wii oli illan sana!

Ville yrittää puolustautua avuttomana…

…mutta Anni niiin vei pisteet kotiin!

Oli hyvä päivä ja hyvä ilta, kiitos! <3

Klo 2am ja kasa paahdettuja kinkkujuustokolmiovoileipiä, omnomnom!

Peace!

Ps. Raivostuttavaa että tää blogi jaksaa sekoilla näiden HTML-koodien kanssa näin paljon, argh!

Tiedättekö sen tunteen (ainakin te makeanhimoiset ystäväiseni!), kun huomaatte vaikka maassa jonkun karkkipaperin, tai näette jonkun syövän jotain hyvää, niin se pieni makea pirulainen tuppaa iskostuvan mieleenne koko loppu illaksi ja jää häiritsemään ajatuksenkulkuasi siitä eteenpäin? Saatan nyt toki puhua vain omasta puolestani (hope not… :-D), mutta minulla se ajatus ei tunnu lähtevän sitten millään muulla tavalla kuin taltuttamalla tuo himo pois!

Yksi viikonloppu haaveilimme Saran kanssa Tukholman kaduilla kävellessämme kuorrutetusta porkkanakakusta (aaah…) ja mietimme mitä kaikkea sen tekemiseen tarvittaisiin. Sen keskustelun jälkeen olen vain odottanut päivää, jolloin pääsen valmistamaan tuota täyteläistä rakkautta ja TÄNÄÄN SE PÄIVÄ KOITTI <3 Taikinaan tulee: 2 munaa
2 dl sokeria

1/2 dl öljyä

50g rouhittuja saksan- tai hasselpähkinöitä

1 1/2 dl vehnäjauhoja

200g hienoksi raastettua porkkanaa

1 tl jauhettua kanelia

1tl soodaa

Minkä takia ohjeessa ei voi lukea suoraan 3 porkkanaa? 😀

Noh, jotain käyttöä kerrankin näin söpölle vaa’alle!

1. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa joukkoon öljy ja lisää loput ainekset kevyesti nostellen.



2. Levitä taikina laakeaan voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan ja kypsennä 45-50 minuuttia 200-asteisessa uunissa. Anna jäähtyä kymmenisen minuuttia ja kumoa sitten vuoasta.



Pinnalle:

100g maustamatonta tuorejuustoa

1/2 dl sokeria

1/2 tl vaniljasokeria

tilkka sitruunamehua

(rouhittuja pähkinöitä)

3. Sekoita tuorejuustoon sokeri ja vaniljasokeri, sekä tilkka sitruunamehua. Sivele tuorejuusto jäähtyneelle kakulle ja sirottele pinnalle vaikkapa pähkinärouhetta.

…ja ei kun nauttimaan 🙂

Yours truly, Paju <3

Oho, en ole jaksanut ilmeisesti päivittää nyt viikkoon mitään näin lomalla ollessani. Onko se ihan välttämätöntäkään. Nautitaan nyt perheestä ja ystävistä rauhassa, ennen kuin joutuu jälleen lähtemään takaisin Ruotsiin päin. Kestää varmaan muutama päivä, kunnes pääsee taas kunnolla siihen rytmiin mukaan. On todella hämmentävä olo, kun tuntuu siltä kuin en olisi koskaan edes ollutkaan poissa kotoa.

Aikaansaannokseni viime viikon aikana? Lisää kavereita, siskon kanssa tehtyjä ostoksia, yksi elokuva, hyvä humala, ei niinkään hyvä (toisin sanoen aivan järkyttävä) olotila seuraavana aamuna, sekä yhdet 8v. synttärijuhlat!

Viime keskiviikkona käytiin siskon kanssa katsomassa Malmitalolla (ihan vaan sen takia, koska lippu oli siellä halvempi ja syyn ymmärsi kyllä nähtyään sen salin ja varsinkin ne penkit…) kotimainen elokuva Skavabölen pojat. Elokuva kertoo ”elämänpituisesta verivalasta kahden veljeksen, Rupertin ja Evertin välillä.” Se on ”traaginen, mutta lämminhenkinen tarina perheen hajoamisesta 70- ja 80-lukujen Suomessa, ja se pohjautuu Antti Raivion samannimiseen menestysnäytelmään.” Vaikka elokuva oli ajoittain surullinen, se oli myös täynnä hauskoja sanontoja ja kohtauksia. Nuorta Evertiä näyttelevä Onni Tommila oli niiin söpö! Voin suositella elokuvaa ainakin kotimaisesta näkökulmasta 🙂

Torstaina lähdettiin IKEAan kiertelemään siskon kanssa. Ihan tyhmää kun siellä sisällä ei saa ottaa valokuvia! Hmph. Mukaan tarttui tietysti vaniljan ja omena-kanelin tuoksuisia kynttilöitä (sisko sano että mun huoneessa haisee pahalle, joten tämä ostos oli vissiin tarpeellinen? :-D) ja muutama valokuvakehys seinälle, joille en ole muuten keksinyt vielä paikkaa. IKEAsta matka jatkui vielä itikseen, josta poimin itselleni mm. Indiskasta naulakon (ihan järkevää sisustaa huonettaan juuri nyt kun ei edes asu kotona :-D), ZARAsta oikein kivan nahkalaukun, JCstä minihamosen ja GTstä söpöt vaaleanpunaiset yöpöksyt.

Ai ei saa kuvata vai?

Söin tietenkin IKEAn lihapullat! (Miks vaan kaks perunaa?!)

Perjantai-ilta eteni kohti iso roban Beefiä. Muutama tuttu liikenteessä, hyvää humalaa keräillen. Jatkoillekin piti vielä päästä, sillä ilta loppu tietenkin aivan liian lyhyeen. Jos perjantai oli toivoa täynnä, niin lauantai ei kyllä ainakaan 😀 Sen verran oloja piteli. Paino saattoi heittää kolmekin kiloa sinä päivänä, sillä syömään pystyi vasta yhdeksän jälkeen illalla, huh.

Mmm, sangriaa!

Sunnuntaina otettiin taas kilot kuriin, nimittäin syömällä sitten sen lauantainkin edestä 😀 Menimme perhetuttujemme luokse juhlistamaan toisen Kiinasta adoptoidun söpöläisen, Nennan 8v. synttäreitä! Nämä tytöt ovat molemmat aivan mahtavia tapauksia. Isosisko Nea (pari vuotta vanhempi) tykkää olla omissa oloissaan, väkertää ja askarrella koko aika jotakin. Nenna taas pitää seurasta ja kysyykin heti edellisen leikin tai pelin loputtua, että ”mitä tehdään seuraavaksi?” Sillä välin kun Nea neuloi villasukkaansa, me Nennan kanssa leikittiin piilosta (”mä voin kertoo sulle hyviä piilopaikkoja, minne säkin mahtuisit!” :-D), pelattiin lautapeliä ja soitettiin pianoa!

Isosisko näyttää mallia.

Pienempi perässä 🙂

Tän kimppuun oli kiva päästä lauantaisen paastoni jälkeen!

Opetin Nennalle uusia lastenlauluja 🙂

Tämän viikon puolella olen mussuttanut Picnicin herkkuja tunti tolkulla hyvän ystäväni kanssa ja nauranut niin paljon, että varmaan meidän takia se koko kahvila suljettiinkin niin aikaisin 😀 Ensin nautin vakkari paahtopaistipatongin kahvin kanssa ja sen jälkeen vieläkin nälkääni pidellen tilasin uuniperunat kylmälohi täytteellä, omnomnom!

Eilen sain raahattua itseni vihdoinkin (niin pitkän tauon jälkeen, etten edes kehtaa sanoa…) kuntosalille vähän kuluttamaan viimepäiväsiä (tai ööh, viimekuisia pikemminkin :-D) kaloreitani. Voisi taas ottaa jatkossa tavaksi, kun ei näin talvella paljon lenkillä käydä. Ihan kuin mukamas kesällä sitten kävisin haha!

Tämä päivä on kulunut täysin tämän nettimaailman parissa. Huomenna voisi keksiä taas itselleen jotain värikkäämpää tekemistä (esim. pestä väripyykkiä heh heh, toi pyykkivuori mun tuolilla alkaa nimittäin jo huojua…) nyt kun on vielä lomaakin jäljellä!

<3: Paju

Mmm! Näin talven tullen on ihana laittaa hetkeksi silmänsä kiinni ja miettiä kesän lämpöä ja niitä ihania muistoja mitä se jätti meille mennessään. Selaillessani Helsingin Sanomien kokoamaa kirjaa parhaimmista ruokasivujen resepteistä, törmäsin ohjeeseen, joka muistutti minua viime elokuisesta Berliinin viikonlopustani tyttöjen kanssa. Tietenkin minun oli pakko kääriä hihat (en muuten käärinyt ja siksi uusi paitani sai melkein keltaisen värityksen…) ja ryhtyä valmistamaan herkullista mangolassi juomaa!

Mangolassin valmistukseen tarvitset:

1 tlk mangoa sokeriliemessä (425 g)
3 dl maustamatonta jogurttia
3 dl kylmää vettä (ajattelin seuraavaksi kokeilla maidon kanssa!)
1 rkl sitruunamehua (puristin suoraan sitruunasta)
2 rkl sokeria
muutamia jääkuutioita

1. Kaada mangoviipaleet, jogurtti ja vesi kulhoon. Lisää sitruunamehu ja sokeri. Vatkaa tasaiseksi sauvasekoittimella. Voit tehdä juoman myös tehosekoittimessa. Maista ja lisää tarvittaessa hieman sokeria.

2. Kaada juoma kannuun ja lisää jääkuutioita.

Voilá!

Loppuun vielä fiilistelyä Berliinin Liquidrom kylpylästä 🙂

<3: Paju

Nyt menee kyllä hermot. Selvästikään sitä ei saa iloita liikaa jostain tulevasta, odottamisen arvoisesta asiasta (sen olen todennut valitettavasti hyvin monta kertaa), sillä helposti asiat menevätkin ihan päin prinkkalaa. Aina saa olla koputtamassa puuta. God damn it!

Lomani aloitus on sujunut hieman toisin kuin ajattelin. En suunnitellut esimerkiksi jääväni viikonloppuna sohvalle makaamaan ja potemaan flunssaani, en todellakaan. Ansaitsisin vähintään mitalin tästä sairauksien määrästä, mitä olen saanut kokea viimeisen puolen vuoden aikana. Eilen illalla (tai se oli jo kyllä yöllä 2am…) purin turhautuneisuuttani pitkään postaukseen, kun yks kaks juuri ennen viimeistä pistettä koko teksti katosi sanaakaan sanomatta taivaan tuuliin. Siinä vaiheessa ei hymyilyttänyt enää vähääkään.

Nyt oloni alkaa vähitellen olla jo paranemaan päin. (KOP KOP KOP!) Silti epäonnistuneet suunnitelmani harmittavat suuresti. Tarkoituksena oli mennä ensinnäkin juhlimaan kunnolla parhaimpien ystävieni kanssa, mutta oloni tykkäsi selvästi toista. Toiseksi olisin enemmän kuin mielelläni lähtenyt Helsingin Messukeskuksen viime viikonloppuna järjestämille (13-15.11) Muotimessuille, mutta sain itseni lähtökuntoon molempina päivinä vasta niin myöhään, ettei lipusta olisi ollut siinä vaiheessa enää järkeä maksaa, kun paikka olisi pitänyt ehtiä juosta läpi tunnissa. Lauantaina ohjelmistoon kuului vielä bodypaintingin SM kilpailut, jota niin kovin mielelläni olisin seurannut sivusta, kun pientä kiinnostusta sitäkin alaa kohtaan löytyy. Turha sitä on kuitenkin enää tässä vaiheessa voivotella. Mutta voivottelen silti.

Lauantai iltapäivällä ehdin näkemään kuitenkin ihaninta Mamsyani. Menimme höpöttelemään Strindbergin kahvilaan kermakaakaon ääreen lähinnä tapahtumista siltä ajalta, kun emme päässeet näkemään toisiamme. Olin kuitenkin sillä hetkellä valitettavasti flunssani takia hieman nuutunut (Mamsy joutui huomauttamaan siitä minulle muutamaan otteeseen), joten minusta ei silloin tainnut saada kovinkaan paljoa irti. Siinä siis yksi syy miksi nauttia vielä uudemman kerran ihanan ystäväni seurasta tämän loman aikana 🙂

Aina niin kaunis Sylvia!

Kivat noi mun tummat silmänaluset.

Samoin kuin kaksi edellistäkin päivää, myös sunnuntai kului sovituskopissa ähisten ja puhisten. Koska aiheet tähän postaukseen ovat puutteelliset, päätin kuvata viimeaikaisia ostoksiani hieman näytille. Toivottavasti loppulomani tulisi olemaan hiukan toimintarikkaampi… 😀

Ostoskassini sisältöä:

Zarasta hame, joka mukailee juuri oikean mallisesti vartaloani.
(you know my hips don’t lie…)

Suloinen pikkulaukku myöskin Zarasta.

Marjapuuron värinen kasaricollege H&M, joka oli kyllä pienoinen heräteostos 😀 Koru Gina Tricot.

Jackson takki, H&M.

Tupsutunika, JOY (Stockholm)

That’s all folks!

Allekirjoitan sen nyt itse täysin. Oma koti (ehdottomasti) kullan kallis! Kun on viettänyt pidemmän hetken vieraassa ympäristössä täysin uusien ihmisten, ohjeiden ja sääntöjen parissa, oppii arvostamaan kaikkia niitä asioita, joita lähtiessä piti tylsinä ja jopa silloin tällöin väheksyi. Tänä aamuna kuitenkin se väheksyminen oli hyvin kaukana kaikesta. Jopa nähdessäni jälleen haisevan ja karvaisen tuhnukorvamme jouduin vuodattamaan pakostakin muutaman ilon kyyneleen. Benkku on ihana!

Ennen tämän päiväistä kotiutumistani, on viikko mennyt pitkälti sairastaessa. Maanantain jälkeen Hugo ei mennyt enää dagikseen, sillä moni lapsi oli jäänyt kotiin kukin minkäkin pöpönsä takia. Katsoimme siis parhaaksi jättää Hugo viemättä bakteeripesäikköön ja pitää poika kotona, sillä Disney Worldin reissun peruutuminen ei olisi ollut meille kellekään mieluinen uutinen.

Mutta sitten flunssan kouriin jouduinkin (jälleen kerran) minä itse. Ennen Ruotsiin lähtöäni sain olla kaksi ** pitkää kuukautta kipeänä, käydä lääkärissä muutamaan otteeseen ja syödä pari antibioottikuuria, joista kumpikaan ei auttanut positiivisesti (negatiivisesti kylläkin, nimittäin kroppani ei ilmeisesti pidä joistakin antibiootteihin sisältyvistä ainesosista…) missään mielessä. Loppujen lopuksi annoin jo melkein olla, kunnes vihdoin valoa alkoi loistamaan pitkän ja pimeän tunnelin päässä. Noh, nyt siinä tunnelissa kävellään taas. Turhauttavinta on vielä erityisesti se, kun ei tiedä onko (tai onko ollut) kyseessä se vähän liikaakin askarruttanut kärsätauti a.k.a possunuha a.k.a sikainfluenssa, mutta eipä ne minua viimeksikään lääkärissä testaillut, joten pitääkö siitä nytkään alkaa niin hirveästi huolehtimaan. Toisaalta vielä pari kuukautta sitten suomalaisia ei ollut vielä menehtynyt siitä syystä ja nyt lukema on jo Ruotsiakin korkeammalla? Hui. Kuitenkin, vaikka H1N1 virus varmistettaisiinkin, suurin osa sairastaa sen onneksi lievänä. Sikainfluenssan uhreista moni on ollut myös jonkun toisen sairauden, kuten syövän altistamana ja siitä syystä kehon heikentynyt immuunijärjestelmä ei ole jaksanut taistella virusta vastaan.

Tämä viikko on siis kevyesti mennyt piirrettyjä katsellessa (tai siis minä laitan Hugon katsomaan tietokoneelta dvdtä, jotta voin itse katsoa omia ohjelmia telkkarista :-D) sillä ulkona ei olisi pienen kuumeen kanssa ollut kiva rymytä. Ehdittiin me kuitenkin vielä tiistaina käydä keinumassa Sofian ja Hugon kanssa Lötsjönin (ihana lampi, jossa uiskentelee mm. joutsenia ja jonka ympärillä kiertää viihtyisä lenkkeilyreitti) leikkipuistossa, jossa ruotsalaiset 5v. lapset alkoivat pommittaa minua kysymyksillään 😀 Aluksi yritin puhella kovaan ääneen suomea Sofialle (HMM mihinköhän se Hugo oikeen meni?), jotta he olisivat ymmärtäneet lopettaa, mutta eihän mun pieni kikka tainnut onnistua ihan niin helposti. Tajuttuaan, että selvästikään tuo idari ei ymmärrä hänelle esitettyjä simppeleitä kysymyksiä, he rupesivat kyselemään mistä olen kotoisin. Tyska? Ryska? Norska? Polska? Hei c’mon! Ootteko kuulleet joskus sellaisestakin naapurimaastanne kuin Suomesta?!

Nyt kuitenkin keskitytään oleennaiseen, eli lomaan! Ensimmäinen päivä meni siskon kanssa kaupungilla ja huomenna varmaan uusiksi. Ostettiin iltaa ja alotteluja varten sangria tarvikkeet, mutta korkkailut jäänee vasta huomiseksi, sillä väsymys ja flunssa vetää jo (omaan, ah!) sänkyyn. Sitä ennen menen mamin ja papin kanssa sohvalle pötköttelemään kuuman glögin kera, aijai 🙂 Glögin tuoksu saa joulun lömpöisen tunnelman muutenkin mieleni kutkuttelemaan. Olen miettinyt jo hirveästi joululahjoja ja kortteja (varmaan siksi, että Tukholmasta olen löytänyt niin paljon ihania lahjaideoita), enkä malta odottaa että pääsen puuhastelemaan niiden parissa! Pitää vain jollain keinoin saada säästettyä pienestä palkastani lahjoja varten. Mutta toki olen ehtinyt ajatella myös itseäni: ainakin uusi kamera ja ripsien pidennys (puolustukseni on, että millin pituiset ripseni tarvitsevat sellaista turhuutta!) tännepäin kiitos 😉 Kyllä minä keksin joulupukinlistalleni vielä paljon muutakin tarpeellista (sekä myös vähemmän tarpeellista) asiaa, joten tontut höristelkää tarkasti korvianne, jotta kuulette toiveeni kunnolla!

Mutta nyt tämä tyttö lähtee nauttimaan ansaitusta lomasta! Suunnitelmissa paljon ystäviä ja toivottavasti hieman juhlimistakin, jos tämä flunssa vain sallii. Toivottavasti näemme <3

Lauantaina heräsin aamulla aikaisin (viikonloppuun nähden) valmistelemaan Hugelin 4v. synttärijuhlia! Siinä ohella oli myös tarkoitus juhlistaa 1v. Sofiaa, sillä herra ja neiti ovat sattuneet syntymään peräkkäisinä päivinä, Hugo 12. ja Sofia 13.11 🙂

Koristelin Tiian tekemän suklaakakun Sofialle (sillä Hugo halusi ehdottomasti kaupasta hankitun vaaleanvihreän prinsessakakun), joka onnistui lopulta ihan hyvin siihen nähden, että aluksi siitä sotkusta ei meinannut tulla yhtään mitään. Käytin kyllä lähes koko talouspaperirullan pyyhkiäkseni sitä suklaatulvaa, joka vyöryi kakkulautasen yli. Kokeilin myös tehdä leivinpaperista kermavaahtopursottimen (en tiedä sen oikeata nimitystä, mutta saa luvan olla pursotin), mutta krhm… jälki ei ollutkaan niin lupaavaa, joten jouduin korjaamaan lukuisat virheeni erilaisilla nomparelleilla 😀 Hyvä seivaus.

Ensimmäiset vieraat saapuivat yhden aikoihin, jolloin kutsut olivat tarkoituskin aloittaa. Olin jakanut Hugon dagiksessa monta synttärikutsua lasten lokeroihin, mutta hirveän moni estyi kuitenkin tulemasta sairautensa vuoksi. Vatsatautia ollut liikkeellä, better watch out. (Heti kun asiaa ajattelee, niin vatsassa alkaa kiertää.)

Hugo sai lahjaksi (tottakai) autoja. Hugon huoneessakaan ei pääse kohta enää liikkumaan, kun autoja pursuaa joka nurkan takaa. Muutenkin tämä lelumäärä täällä on aivan älytön. Kun Fabian tulee työmatkaltaan (eli siis melkein joka viikko), saa Hugo lähes aina jonkun pienen lahjan tuliaisiksi. Sitten on toisiaan lähekkäin syntymäpäivien lisäksi vielä jouluaatto ja St. Nicholas juhla, jota vietetään yleisesti Belgiassa. Eli lahjoja, lahjoja ja lisää lahjoja!

Lasten synttäreiden vakkariohjelmana oli vuorossa iki-ihanaa ongintaa 🙂 Äiti on monesti naurattanut meitä kertoessaan tarinoita meidän synttäreistämme, kun olimme vielä pieniä ja jolloin onginta oli kova sana. Vielä kokemattomana synttäreiden järjestäjänä äiti ei tiennyt, mikä katastrofi siitä syntyisi, jos lasten onginnasta saamansa yllätyspussit olisivat kukin erilaisia. Kerran sitten joku naapurin Liisa oli saanut hirveät raivarit siitä, että hänellä ei ollut samanlaista karkkia kuin naapurin Kertulla. Siitä lähtien äiti valvoi silmät ristissä joka yö ennen syntymäpäiviämme laskiessa karkkeja yksitellen, jotta jokaisesta pussista varmasti tulisi identtisiä keskenään. Voi mamma <3

Synttärisankarin hymy.

Paras lääke ikävään on ehdottomasti (musiikin lisäksi) valokuvat. Niistä saattaa toki tulla vain suurempi kaipuu tärkeimpiensä luokse, mutta etenkin hauskat otokset saavat hymyn huulille ja jaksamaan eteenpäin arjen synkkyydessä!

Tästä sainkin idean vihdoinkin jakaa kuvia läksiäisillastani 17.10! Liian moni tärkeä ihminen ei päässyt tulemaan paikan päälle. Kutsuni oli todella hätäinen, sillä lähtöni oli jo seuraavana päivänä. Pahoitteluni siis siitä. Olisin enemmän kuin mielelläni tahtonut järjestää jotain suurempaa, mutta pienimuotoiset heiheit riittivät kuitenkin aivan mainiosti 🙂

Viixet olivat illan teema.

Ihana iskos.

Graham Coxon ilmapallomme sai myös viixet.

Graham riippuu kiinni rilleistä ja Anni penkonut näköjään
vähän mun vaatekaappia, krhm.

Huh, kello näyttää jo paljon ja ikävöinti alkaa muuttua väsymykseksi. Vaikka huomenna alkaa viikonlopun vietto, olen silti luvannut auttaa siivoamisessa, sillä Hugolla on huomenna 4v. synttärijuhlat! Eli pitkä päivä tulossa, jos vielä keskustaankin aijon livahtaa jossakin välissä 🙂

God natt <3

Kuten arvata saattoi, ei toista päivitystä enää tullutkaan samana iltana, vaikka sellaista ehdinkin aluksi hieman luvata. Sitä ei myöskään tullut seuraavana, eikä sitäkään seuraavana iltana, sillä *yllätys yllätys* netti on taas toiminut milloin ja mitenkin. Tämä on siis harvinaista herkkua, että pääsen jakamaan fiiliksiäni teille edes kerran viikossa! Tästä syystä päivitykset siis tuppaa olemaan välillä väsyttävän pitkiä, mutta koittakaa kestää 😀

Toinen viikko täällä hurahti todella nopeasti ja aika lailla samalla tavalla, kuin ensimmäinenkin. Arkipäivät eivät eroa niin suuresti toisistaan, sillä olen lasten kanssa tekemisissä aamusta iltaan. Omaa aikaa ei illalla jää niin riittävästi, että sitä ehtisi tai (paremmin sanottuna) jaksaisi enää lähteä minnekään. Välillä ei edes koneella ehdi käymään (jos haluaa siis nukkua kunnollisen pituiset yöunet), mikä on hassua, sillä toisilla au pareilla vapaa-aikaa on välillä kyllästymiseen saakka. Tämä johtuu siitä, että toinen hoidettavista lapsistani on vielä kotona. On sanomattakin selvää, että vapaita tunteja kertyisi päivässä enemmän, jos molemmat perheen lapsista olisivat päiväkodissa. Täällä onkin käyty keskustelua siitä, että Sofia vietäisiin myös dagikseen edes pariksi tunniksi arkisin, niin että minäkin saisin välillä hengähtää rauhassa 🙂

Viime perjantaina (30.10) saapui toinen Hugon au paireista vierailemaan. Vilma oli tässä perheessä Hugon ollessa parin vuoden ikäinen. Silloinkin asuinpaikkana oli vielä Praha. Oli mielenkiintoista kuulla, miten Hugo on oppinut asioita eri tavalla ja eri tahtia kuin Sofia. Tuolloin pikkuherraa vieroitettiin esimerkiksi vaipoista potalle, mikä on Sofialle (onneksi? :-D) kuitenkin vielä liian aikaista.

Lauantai päivä meni täysin blogin parissa. Olin ottanut tavoitteekseni kirjoittaa silloin kaiken ensimmäisestä viikonlopusta päästä varpaisiin, mutta kuinkas kävikään. Olin yhtäkkiä jo myöhässä illan sovitusta aikataulusta. Minut oltiin nimittäin kutsuttu (kiitos Sara!) erään toisen au pairin luokse juhlimaan halloweenia ja samalla tekemään tuttavuutta uusiin ihmisiin. Kun tälläinen tilaisuus ojennetaan ihan nenäsi eteen, olisi tyhmää jättää se käyttämättä! On nimittäin hyvin vaikeaa lähteä itse etsimään kavereita (varsinkin jos sattuu olemaan tälläinen ujo ja pieni niin kuin minä) vieraassa maassa, joten tälläisten kutsujen vastaanottaminen auttaa minua sopeutumaan nopeammin uuteen ympäristöön ja saamaan kavereita myös täällä Tukholmassa 🙂

Olimme sopineet tapaamisesta Saran kanssa Åhlénsin edessä viiden aikaan. Tajusin jo bussipysäkillä lähteneeni liian myöhään liikenteeseen ja tiesin myöhästyväni ”hieman” sovitusta ajankohdasta. Otin puhelimen käteen pahoitellakseni asiaa, mutta silloin tajusin myös unohtaneeni tallentaa Saran numeron muistiin, joten ilmoittelut jäivät sikseen. Metrossa odotin hieman hermostuksissani saapuvani T-Centraliin, jossa jäisin pois. Kun vihdoinkin astuin ulos ja juoksin ylös liukuportaita katutasolle, olinkin jossain aivan toisella puolella keskustaa (myöhemmin sain tietää, että sieltä on todella monta uloskäyntiä, joten ihmekös en tullutkaan samaan paikkaan kuin viimeksi…)! Otin kartan käteeni ja yritin etsiä kadun nimeä, jolla sillä hetkellä olin, mutta eihän siitä mitään tullut, sillä säntäilin suunnasta toiseen pää kolmantena jalkana. Harpoin summa mutikassa eräät rappuset ylös ja silloin vihdoin näin Åhlensin valot loistamassa kaukana edessäni. Tuolloin kello näytti jo 17:20… Onneksi Sara oli kuitenkin jaksanut vielä odottaa tälläistä eksynyttä säntäilijää.

Lukuisten anteeksipyyntöjeni jälkeen lähdimme yhdessä kauppaan ostamaan hieman juotavaa ja syötävää iltaa varten. Sain kuulla, että täällä tavallisissa ruokakaupoissa ei myydä yli 3% vahvuisia alkoholijuomia, vaan ne pitää ostaa erikseen Ruotsin ”Alkosta”, jonne ei ole asiaa alle 20-vuotiailla ja joka menee iltaisin jo ennen kuutta kiinni… Ihmekös siis me suomalaiset ollaankin niin alkoholisoituneita. No mutta, määrähän korvaa prosentit 😉 Ne 33cl minirekordelikit oli mulle muutenkin ihan sopivan kokosia, haha!

Halloween pirskeet sijaitsivat Täbyssä, jonne oli matkaa keskustasta ihan tarpeeksi. Mulla ei ollut aavistustakaan missä päin Tukholmaa (jos muuten edes oli enää Tukholmaa?) me oltiin, mutta minähän luonnollisesti seuraankin aina vain muita, joten mulla ei nyt ollut mitään hätää! Matkalla meidän seuraan liittyi onneksi liuta muita suomalaisia tyttöjä upeine halloweenmaskeineen (suurin osa au paireja), jotka olivat menossa samaan paikkaan ja tiesivät jopa _kuinka_ sinne mennä.

Perillä meitä odotti aivan äääälytön kämppä. Siinä oli kolme kerrosta, mutta yksi kerros oli varmaan koko meidän talon kokoinen. Mä en edes käynyt niissä kahdessa muussa kerroksessa, koska yhdessäkin oli ihan tarpeeksi nähtävää, huh! Mietin, että miten tämän talon omistajat ovat voineet antaa luvan (jos ovat… :-D) pitää juhlia sellaisessa talossa, jossa isoja lasivaaseja on aseteltuna hyllylle humalaisten suomalaisten käsien ulottuville, whooh! Pelkoa arvokkaiden esineiden tuhoutumisesta lievensi kuitenkin se, että koko lauma edusti samaa sukupuolta. Mikään yllätys sinänsä au pairien keskuudessa. Pidemmän päälle sitä ei kuitenkaan olisi voinut enää hyväksyä syyksi, sillä osa porukasta alkoi olla jo ihan mallikelpoisessa tuiskeessa. Siksi klo 22 lähtö keskustaan oli ihan sopiva aika lasivaasien kannalta 😀 Suurimmilta vahingoilta siis vältyttiin, vaikka ainahan sitä nyt jotain pientä sattuu ja tapahtuu. Kaksi tsekkityttöä esimerkiksi päätti keittää viiniä vedenkeittimessä, mikä heille oli täysin normaalia, mutta mikä ei niinkään (voitte kuvitella…) ilahduttanut talon silloista emäntää 😀

Sara kisuna ja Jenni pikkumyynä!

…ja ne lasivaasit 😀

Vaikka uusien ihmisten tapaaminen (pariin mukavaan tyttöön tutustuin ja toivon tutustuvani paremmissa merkeissä vielä paremmin!) ilahdutti kovasti, silti fiilis oli hieman apea ja yksinäinen. Rakkaiden ja tärkeiden ystävien puuttuminen sai oloni surulliseksi, jonka vuoksi en osannut täysillä heittäytyä tunnelmaan mukaan. Paikalla oli niin värikästä ja erilaista porukkaa laidasta laitaan, etten kunnolla tuntenut kuuluvani joukkoon. Kerta oli kuitenkin ensimmäinen, joten en olettanutkaan että olisin heti sinut kaikkien ja kaiken kanssa.

Matka keskustaan oli jopa liiankin tunnelmallinen ja joka sai ruotsalaisten päät kääntymään säälivästi meitä suomalaisia kohtaan. Meille naurettiin ja meitä jopa valokuvattiin, eikä kyllä mikään ihme… Tein kyllä kaikkeni, etten olisi näyttänyt kuuluvani siihen joukkoon, jossa laulettiin julkisissa kovalla äänellä mitä hirveimpiä lauluja. En välttämättä suoriutunut peittelyistäni kovin hyvin 😀 Nauratti ääneen kun vertailin suomalaisten ja ruotsalaisten halloween asuja. Suomalaisilla oli ronskit vampyyrimaalaukset naamassa, tekoveri suusta valuen, kun taas ruotsalaiset sipsuttelivat minihameidensa ja tekoturkiksiensa kanssa muutama hyvin aidonnäköisesti maskeerattu tekomustelma kasvoissa, hahaha! Täällä porukka muutenkin viikonloppuisin näyttää siltä, kuin olisivat lähdössä täydessä tällissä johonkin oscar gaalaan. Onnela x överi. Au pairien jatkettua baariin, minä hipsin väsyneenä kotiin nukkumaan, josta olin unelmoinut jo lähes koko illan.

Sunnutai päivä meni jälleen blogia päivitettäessä. Illemmalla lähdimme syömään koko Sverige perhe + Vilma Stockholm Fisk nimiseen ravintolaan, joka oli yhteydessä Radisson hotellin aulaan. Menu oli yllättäen kalapainotteinen, mutta minä valitsin listasta kuitenkin herkullisen kanttarellilasagnen, vaikka kalasta pidänkin erittäin paljon. Jälkiruoaksi otin täyteläisen suklaista kakkua, sekä banaanijogurttijäätelöä, joka pääsi ehdottomasti parhaimpien jäätelöiden listalleni, nam!

Siinä menikin toinen täällä viettämistäni viikonlopuista 🙂 Huomenna on luvassa kolmas ja viimeinen ennen lomaani oikeaan ihanaan kotiini! Olen tulossa siis pariksi viikoksi Suomeen käymään (12. tai 13.11), sillä tämä perhe matkaa Disney Worldiin Floridaan. Varautukaa siis juhlimaan kunnolla kanssani kun tulen, sillä silloin otetaan oikein olan takaa! Miss you all, kohta nähdään!