* Postauksessa esiintyy tuotteita, jotka on saatu näkyvyyttä vastaan
Ajatella, että siitä on jo vuosi aikaa, kun napitin valkoista, joskus ehkä toisen morsiamen päällä ollutta mekkoa ylleni ja astelin isäni käsikynkässä kohti miestä, jonka tapasin aikoinaan Instagramissa. Tuntuu vieläkin vähän hullulta ajatella, että on naimisissa. Vastahan sitä juhlittiin penkkareita ja juotiin vähän liikaa salmareita The Clubilla, joka oli aikoinaan Helsingin yökerhojen ykkönen – siis ainakin kahdeksantoistavuotiaan silmin.
Viimeksi kun kirjoitin meidän juhlista, jaoin muutaman vinkin liittyen häiden koristeluun. Jutussa kerron mm. upeasta juhlapaikasta Espoon Yli-Takkulan tilalla sekä superkätevästä verkkokaupasta, jonka kautta pystyy tilaamaan leikkokukkia edulliseen kukkakauppiashintaan.
Tässä postauksessa ajattelin puolestaan vihdoinkin jakaa kuvia ja tajunnanvirtaa itse hääpäivästä, josta riittää muisteltavaa varmasti vielä vuosienkin päähän! Kemuissa kameran takana hääri ihanista ihanin Dorit Salutskij, joten suurin kiitos ja kumarrus muistojen tallentamisesta kuuluu hänelle.
Ei ehkä uskoisi, että tuo kuvan leveästi hymyilevä, hääkimppu toisessa ja skumppapullo toisessa kädessä ilakoiva morsian pirautti vain hetkeä aikaisemmin Myrkytystietokeskukseen kysyäkseen, onko alkoholin nauttiminen omana hääpäivänä ylipäänsä mahdollista. Kävi meinaan niin, että juhlia edeltäneenä iltana stressi ja jännitys kasvoi niin suureksi, että unensaanti oli vain kemiallisesti mahdollista. Kyllä se uni siitä nopeasti tulikin, mutta sitä en tullut lainkaan ajatelleeksi että hääpäivän aamuun herätessä olo olisi kuin pahimmassa krapulassa koskaan. Päässä pyöri ja kampaajallekin piti lähteä vessanpöntön kautta.
Onneksi puhelimessa neuvoa jakanut terveydenhuollon ammattilainen hieman hymähti kuullessaan, että rauhoittavan ottanut olikin vain yksi ylikierroksilla käynyt morsian. Välitöntä haittaa alkoholin nauttimiselle ei siis yöunien jälkeen enää ollut, joten sain luvan korkata ja huokaista helpotuksesta.
Näin jälkeenpäin muisteltuna hieman koomisen aamun jälkeen kurvasimme kaason ja kuvaajien kanssa vanhan taksin kyydissä juhlapaikalle, jossa vieraat ja sulho odotteli. Sateisen alkuviikon jälkeen tuntui uskomattomalta, ettei vihkiseremoniaa tarvinnut epävakaan sään vuoksi siirtää sisälle, vaan saimme huoletta nauttia aurinkoisesta ja lämpimästä päivästä ilman pisaran pisaraa. Maistraatin puolelta järjestetty vihkitoimitus oli sopivan yksinkertainen – ei mahtipontisia ilmauksia avioliitosta ja sen merkityksestä, vaan ennemminkin lyhyestä virsi kaunis.
Valat lausuttiin sekä suomeksi että englanniksi, mutta muuten häissä pidetyt puheet vedettiin lähinnä kunkin vieraan äidinkielen mukaan. Juhlien kaksikielisyydestä tuskin kannattaa ottaa itselleen ylimääräistä stressiä, sillä hääpäivä kuluu muutenkin siivillä. Pitempiä puheita on tietysti aika hankala lähteä tulkkaamaan, mutta hieman vanhemmat ihmiset kannattaa huomioida esimerkiksi pöytäjärjestyksessä niin, että vieressä on joku, joka osaa tarvittaessa kääntää hääohjelman kulkua. Meillä ohjelman vetovastuussa oli englanninkielinen bestman, jonka puoleen vieraat ensisijaisesti kysymyksineen ohjattiin, mutta juhlissa hääri myös kolme ihanaa ja valpasta kaasoa, jotka auttoivat mielellään, jos englannin puhuminen yhtään ujostutti.
Kun sormukset oli vaihdettu ja kuivatut laventelit niskassa, siirryttiin pöytään. Häämenu oli täysin vegaaninen ja sen suolaisesta puolesta vastasi mieheni catering yritys Soup catering. Tarjolla oli erilaisia kylmiä salaatteja ja tahnoja, kuten kauden tomaatteja vadelmaviinietikalla, villiriisiä ja latva-artisokkaa, mustaa kvinoaa ja grillattuja endiivejä, keltaista romescoa chilillä, appelsiinilla ja auringonkukansiemenillä maustettuna, vihertomaattipestoa sekä punajuurihummusta. Lämpimissä oli puolestaan tarjolla tofulla täytettyä keltaista kesäkurpitsaa ja kermaista rakuunakastiketta, paistettuja sieniä ja miso-lehtikaalikastiketta sekä varhaisperunoita ja karamellisoitua salottisipulia.
Jälkkäripöydässä meitä odotti upea, vegaaninen ja gluteeniton hääkakku *, jonka meille tarjosi Say It With a Cake! -kakkuleipomo. Kakkumuijanakin tunnettu, itseoppinut leipuri Mona Tähtinen valmistaa uskomattoman hienoja ja luontaisesti gluteenittomia kakkuja erilaisiin juhliin, kuten häihin, kastetilaisuuksiin ja syntymäpäiville.
Ennen häitä kävimme henkilökohtaisessa tastingtilaisuudessa Studio Makeella, jonne saimme valita toiveiden mukaan kolme kakkumakua maisteltavaksi. Makuvaihtoehdoista päädyimme lopulta raparperi-ruusukakkuun, joka oli aikuiseen makuun ihanan raikas ja kesäinen! Kakkumaistelun lisäksi kävimme tilaisuudessa läpi tarvittavia yksityiskohtia sekä ideoimme yhdessä kakun koristelua. Koska tyylimme ei muutenkaan ole kovin rönsyilevä, toivoimme yksinkertaista ja vaaleaa semi naked kakkua, joka koristeltaisiin luonnonkukilla ja yrteillä.
Jännitin vähän etukäteen, minkä näköinen kakku pöytään lopulta kannettaisiin, mutta ihan turhaan. Mona oli osannut tulkita toiveitani täysin – hääkakun koristelu oli tyyliltään ja värimaailmaltaan täysin meidän näköinen ja ennen kaikkea se maistui hyvältä! Say It With a Cake!:n Instagram-tililtä löytyy muuten läjäpäin inspiraatiota Monan leipomista, uniikeista taideteoksista. Menkää ihastelemaan!
Meidän häät oli aikalailla riisuttu kaikenlaisista perinteistä: kakkua ei leikattu yhdessä, morsianta ei ryöstetty, eikä edes sukkanauhaa tai kimppua heitetty illan päätteeksi. Häävalssia lukuunottamatta (joka tosin tanssittiin hyvin epävalssimaisesti, viulistien soittaessa Radioheadia) ohjelma oli oikeastaan hyvin vapaamuotoista ja se sopi meille.
Mitään erityisiä leikkejäkään ei juhlissa ollut, paitsi ihanan Tiinan tekemä hääbingo! Hääbingo on siitä kiva, että sitä pelataan käytännössä juhlien ”taustalla” ja siihen osallistuminen on täysin vapaaehtoista. Pelin ideana on etsiä vieraiden joukosta henkilö, joka on jotakin – esimerkiksi: ”Etsi joku, jolla on yli kymmenen sisarusta.” Oikean henkilön löytyessä ruutuun laitetaan ruksi ja ensimmäinen joka saa kokonaisen bingorivin oikeine vastauksineen valmiiksi, on voittaja. Nopeimmalle bingopelurille olimme hankkineet palkinnoksi herkkukorin ** , joka sisälsi mm. Arvid Nordquistin luomukahvia, English Tea Shopin vihreää teetä, tummasuklaapäällysteisiä riisikakkuja (=best!!) sekä erilaisia ihania raakamakeisia.
Bingon lisäksi pöydissä odotteli muutama söpön värinen polaroidkamera ***, joilla vieraat sai napsia muistoja illasta. Polaroidkamera on investointina ainakin yhtä iltaa varten melkoisen kallis, mutta onneksi niitä pystyy myös vuokrata. Plastic camerasin verkkokaupasta pystyy vuokraamaan kameran esimerkiksi vain viikonlopuksi – kuinka kätevää! Tuollaiseen valokuva-albumiin raapustettuja onnitteluja on muuten niin liikuttava lukea jälkeenpäin. Ihanimpia muistoja ovat etenkin ne vähän heilahtaneet otokset, joista välittyy parhaiten hääpäivän välitön ja onnellinen tunnelma.
Vaikka perinteiset, häissä usein nähdyt ohjelmanumerot ei olekaan ihan meidän juttu, täytyy tunnustaa että noin kuukautta ennen hääpäivää iski pienimuotoinen paniikki, sillä emme olleet suunnitelleet iltaa varten oikeastaan yhtään mitään. Taannoin ystäväni lausumat sanat mielessä (”Häissä pitää olla livemusaa!”) yritin epätoivoisesti etsiä netin syövereistä bändejä nopealla varoitusajalla, mutta oikeastaan yksikään vapaana ollut yhtye ei soittanut sellaista musiikkia, joka olisi iskenyt meihin.
Sitten tajusin kokeilla onneani ja laittaa viestiä ystävälleni Teemu Keisterille, jonka monet tuntevat Ukkeli-brändin sekä erityisesti Windows95man -hahmon takaa. Kävi aikamoinen tuuri, kun Teemun keikkakalenteri sattui näyttämään siltä illalta tyhjää: mies kun on erittäin suosittu viihdyttäjä ihan ulkomaita myöten!
Kun kakkukahvit oli nautittu ja drinkkipisteelle alkoi muodostua jonoa, oli Windows95-miehen aika siirtyä estradille ja laittaa bileet pystyyn. Ja voi hitto mitkä bileet meillä olikaan! Tanssilattia täyttyi hetkessä juhlaväestä, kun Teemu täräytti toinen toistaan parempia ysärihittejä ilmoille. Sain jälkeenpäin paljon kiitosta siitä, kuinka hauskaa kaikilla oli häissä ollut. Tiedän varmaksi väittää, että ilman Keisterin showta juhlien hauskuus-level olisi jäänyt astetta matalammaksi.
Juttelin hetki sitten kaverini kanssa, jonka hääpäivä lähenee kovaa vauhtia. Keskusteli meni kutakuinkin näin:
”Vittu tää draama näiden häiden ympärillä!!! Oikeesti. Miks ihmiset sekoo???”
”Hahahaha. HEI, venaa itse juhlia! 😜 ”
”Well, fuck. 😱😫😂 ”
”Mä elän sun tuskaa. MUTTA mä lupaan että siinä vaiheessa kun sormus on sormessa ja saat ekan skumppalasin, niin sua ei kiinnosta enää mikään. Kaikki menee just hyvin ❤️.”
”Bless this chaos ❤️.”
Kaikesta stressaamisesta, valvotuista öistä ja hermojen menettämisestä huolimatta, kaikki todellakin meni just niin kuin pitikin. Jos saisin mahdollisuuden, eläisin päivän tunti tunnilta, minuutti minuutilta ja sekunti sekunnilta uudestaan, enkä muuttaisi siitä mitään. Tai no, ehkä sen yhden rauhoittavan olisi voinut jättää ottamatta, mutta siis noin niin kuin muuten!
Erityiskiitokset meidän perheille, kaasoille ja bestmaneille, kuvaajille, ystäville sekä sukulaisille ikimuistoisesta hääpäivästä, jota parempaa olisi ollut vaikea edes kuvitella. Näitä kuvia katsellessa liikutun yhä uudestaan siitä, miten upeita ja ihania ihmisiä meidän elämä on pullollaan.
__________
Uskokaa tai älkää, vielä olisi pari hääjuttua hihassa! Ensi kerralla esittelyvuorossa on häämekko, josta on tullut paljon kysymyksiä. Niin ja ne Lappi-kuvat! Juu-u, tulossa on.
* Say It With a Cake! -hääkakku saatu näkyvyyttä vastaan.
** Herkkukorin sisältämät tuotteet saatu näkyvyyttä vastaan.
*** Plastic cameras -polaroidkamerat saatu lainaksi näkyvyyttä vastaan.
