Kaupallinen yhteistyö Slurp
Jos joutuisin yhtäkkiä muuttamaan maahan, jossa hyvänpäiväntuttujen kanssa kuulumiset vaihdettaisiin aina lyhyesti tokaisemalla I’m good, how are you? , tulisi luultavasti kotia hyvin nopeasti ikävä. Onneksi puolituntematonkaan suomalainen ei useimmiten hätkähdä, jos pikkuisen päättää keventää sydäntään ja kertoa mitä itselleen ihan oikeasti kuuluu. Mitä iloa nyt sellaisesta small talkista on, jos rehellisiä fiiliksiä täytyy hävetä tai peitellä? Sitä paitsi, tuntuu hämmästyttävän hyvältä sanoa että ”mulle kuuluu hyvää”, kun oikeasti tarkoittaa sitä.
Viime vuoteen verrattuna mulle kuuluu oikeasti hyvää. Tuntuu siltä että oon vihdoinkin herännyt ikuisuuksia kestäneestä horroksesta ja saanut kaiken sen energian takaisin, jonka joskus viime kevään tienoilla kadotin. Jaksan touhuta ja olla kiinnostunut, tehdä töitä ja olla paljon kärsivällisempi. Myös sellaiset pienet arkiset asiat, joista ei viime vuonna jaksanut erityisemmin innostua, tuntuu taas piristävän kummasti! Listasin alle muutaman sellaisen, jotka ovat tuottaneet erityisen paljon iloa viime aikoina 〰️
✢ Kiasmassa on meneillään parikin hyvää näyttelyä, joista ainakin islantilaisen Hrafnhildur Arnardóttirin värikkäät höttöpampulat ovat varmasti tulleet kaikille Instagramissa aikaa viettäneille tutuksi. Kiasman neljäs kerros on puolestaan täynnä osallistavia ja elämyksellisiä teoksia, jotka tarjoaa kävijälle muutakin kuin vain katsojan roolin. Nauroin melkein kippurassa, kun kolme teinipoikaa kuunteli langattomista kuulokkeista tanskalaisen taitelijan, Christian Falsnaesin ohjeita ja toimi niiden mukaan. Yksi makasi hievahtamatta maassa, toinen lauloi kovaan ääneen ja kolmas käveli robottimaisesti ystäviensä ympärillä. Lisäksi pääsin itsekin osallistumaan hieman yllättäen taiwanilaisen Lee Mingwein teokseen korjauttamalla ruudulliset housuni pöydän ääressä istuvan ompelijan luona – kuinka hauskaa! PS. Nämä super iloiset ja ihanat kuvat nappasi lahjakas Svante Gullichsen.
✢ Multien vaihto – kuinka rentouttavaa puuhaa! Rakastan sitä fiilistä ja tuoksua, kun saa upottaa kädet uuteen multaan ja herättää kuihtunut kasvi henkiin pitkän talven jäljiltä. Vaikka toisin saattaisi ehkä kuvitella, en todellakaan ole mikään kummoinen viherpeukalo. Viimeisten kuukausien aikana viherkasviperheeni on saanut kokea jälleen kovia (milloin valon puutteen ja milloin villakilpikirvojen takia) ja hautajaisia on saatu viettää urakalla. Taustalla näkyvä kastanjaviinikin oli ennen niin pitkä ja komea, kunnes toisin kävi. Toivottavasti saan sen vielä pelastettua, sillä kyseistä kasvia ei ilmeisesti ole hirveän monesta paikkaa saatavilla.
✢ Slurp, jonka kanssa yhteistyössä tämä postaus on kirjoitettu, on antanut mulle kevään aikana paljonkin sellaisia arkisia hetkiä, joita kaipaan etenkin aamuisin. Aamun ensimmäinen (ja nykyään usein myös se ainoa) kuppi kahvia on mulle yhtäkuin henkireikä. Viime vuosina henkireikä on alkanut kuitenkin säröillä kahviin liittyvän uutisoinnin takia. Juttuja on saanut lukea niin alipalkatuista ja alaikäisistä työntekijöistä, kuin kahvin ympäristövaikutuksistakin. Luonnonvarakeskuksen julkaiseman tutkimuksen mukaan “erityisesti kahvin kulutuksesta aiheutuva ilmastovaikutus nousee varsin korkeaksi, nykykulutuksessa jopa samaan suuruusluokkaan naudanlihan kanssa. Vegaaniruokavaliossa ja kasvisvoittoisessa ruokavaliossa sen suhteellinen osuus nousee edelleen, koska ruokavalioiden kokonaisilmastovaikutus laskee.” No huh!
Jos me kaikki päättäisimme juoda vähemmän ja parempaa kahvia, olisi silloin myös kahvin aiheuttama hiilijalanjälki huomattavasti pienempi. Mulle laadukkaat ja vastuulliset kahvit on kotiinkuljettanut viime syksystä saakka Slurp, joka tuo parhaat kotimaiset pienpaahtimokahvit suoraan postiluukkuun! Slurpin valikoima kattaa jo 20 kahvipaahtimoa, joilta kahvi kulkee suoraan ilman välivarastoa asiakkaille. Tämä takaa tietenkin sen, että postiluukussa odottaa aina tuoretta, eettisesti ja ekologisesti käsityönä paahdettua kahvia. Koodilla ”pajunkissa” saat 40% alennuksen ensimmäisestä Slurp kahvielämyksestä – kurkkaa lisätietoa kahveista ja palvelusta osoitteesta www.slurp.coffee.
✢ Iso O – Matkaopas huipulle on seksuaaliterapeutti Marja Kihlströmin kirjoittama kirja naisille kohti parempia orgasmeja. Tutustuin kirjaan sen jatko-osan, Iso O – Harjoituskirjan julkkareissa, jossa oli niin lämminhenkinen ja inspiroiva tunnelma, ettei tilaisuudesta olisi halunnut lähteä ollenkaan pois. On se jännä, miten itselleen arkaluontoisista aiheista pystyy yks kaks avautumaan, kun huomaa ettei todellakaan ole mietteidensä kanssa yksin. Ja sehän oli koko illan tarkoituskin. Marjan sanoin: ”Me ei haluta jatkaa sitä, miten meidän isoäitejä on kasvatettu häpeän kautta ja sanottu että pimpistä tulee vaan kusi.” En malta odottaa, että pääsen syventymään näihin kirjoihin paremmin!
✢ Vintagelasit, jotka löysin muutama viikko sitten kirpparilta = täydelliset! Kerkesin metsästää kauniita drinkkilaseja ehkä vuoden verran tuloksetta, kunnes sellaiset tuli vihdoinkin vastaan Tattarisuon Antiikissa, jonne ystävä mut vinkkasi. Hauskintahan tässä on se, etten ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä paikasta, vaikka kerkesin aikoinaan asua valtavan antiikkihallin vieressä lähes 20 vuotta (!!) . Nämä lasit korkattiin viime viikonloppuna hyvällä proseccolla, mutta maistuuhan se inkiväärishottikin näistä ihan yhtälailla!
_______
Mitä sun kevääseen kuuluu? Mitkä asiat sua on erityisesti ilahduttanut viime aikoina? Mä haluun tietää!
