Kaupallinen yhteistyö: Storytel
Miltähän tuntuisi elää 1800-luvun Suomessa, jossa naisen kunnianhimoisimpina tavoitteina on päästä elämänsä aikana hyviin naimisiin ja osoittaa lahjakkuutta lähinnä tarkkuutta vaativien ristipistojen ja puuron keiton merkeissä? Olisinko silloin ajatellut, että opiskeleminen ja itsenäisen uran luominen on vain miehiä varten, niin kuin siihen aikaan oli tapana, vai olisinko kenties kapinoinut tasa-arvoisen Suomen puolesta ja edistänyt naisten asemaa mielipiteilläni ja kirjoituksillani, niin kuin Minna Canth, jota aikansa ensimmäisiksi feministeiksi voisi kutsua.
Nämä ja monta muuta ajatusta jäi mieleen elämäni ensimmäisestä lukupiiristä, johon osallistuin muutama viikko sitten Henriikan ja Hannan kanssa. Äänikirjalukupiiriä varten olimme kuunnelleet Minna Canthin neljä eri novellia: Laulaja, Ompelija, Lain mukaan ja Kodista pois, jotka Storytel on nostanut kokoelmiinsa pian lähestyvän Minna Canthin 175-juhlavuoden kunniaksi – go Miinu!
Seuraa tunnustus: luen hävettävän vähän kirjoja. Olen juuri se tyyppi, jolla on vuoden lopussa se yksi ja sama kirja rästissä, jonka olen vuoden alussa aloittanut. Osittain tästä syystä ei ole aikoinaan varmaan koulukaan pahemmin maistunut, sillä lukemiseen keskittyminen on aina ollut itselle pikkuisen haastavaa. Välillä olen ollut jopa melkein varma siitä, ettei aivoilleni ole siunattu vasenta puoliskoa ollenkaan, tai että se on vähintään täysin toimintakyvytön…
Ihan samalla tavalla en asiaa ilmaissut Henriikalle ja Hannalle, kun istuimme äänitysstudioon keskustelemaan novellien kuuntelukokemuksista. Kuulitko saman? -podcastissa kuitenkin kerron, että joskus visuaalinen ja hallitseva aivopuoliskoni häiritsee lukemista niin paljon, ettei siitä tule yhtään mitään. Äänikirjoja kuunnellessa en kuitenkaan ehdi kiinnittämään huomiota (TYPERIIN) lauserakenteisiin tai (IHMEELLISIIN) kappalejakoihin samalla tavalla kuin lukiessa, sillä teksti rullaa itsestään eteenpäin. Tästä syystä pystyn usein uppoutumaan äänikirjoihin kovakantisia helpommin, sillä silmät voi kirjaa kuunnellessa sulkea kaikenlaisilta visuaalisilta ärsykkeiltä.
Oli muutenkin jännä huomata, miten erilaisia fiiliksiä äänikirjojen kuunteleminen meissä herätti. Saatiin hyvät naurut aikaan, kun Henriikka kertoi kuuntelevansa äänikirjoja joskus jopa tuplanopeudella, sillä normaali nopeus on hänelle aivan liian hidas. Tai että miten erityylisistä lukijaäänistä pidämme! Kirjan kuuntelu stoppaa itselläni kuin seinään, jos luureista kajahtaa monotonisen tylsä ja persoonaton ääni, joka ei elävöitä tekstiä millään lailla. Minna Canthin novellit lukenut Elina Knihtilä tiesi onneksi tasan tarkkaan mistä oikea aivopuoliskoni pitää!
Pahoin pelkään, että 1800-luvulla elänyt Paju ei olisi ollut lähellekään niin radikaali kuin Kodista pois novellin Fanny, joka jätti kosijat kynnykselle ruikuttamaan, vaikka tarjolla olisi ollut kalliita silkkikankaita ja huoletonta elämää.
Minä annan rahat paikalla käteesi, jos vaan lupaat heittää nuo hullut tuumasi ja jäät kotiin. Sinun ei tarvitse leipäsi eteen työtä tehdä, jaksan minä sinut aina elättää. Lystäillä saat niin paljon kuin ikinä tahdot. Käydä paalista paaliin, tanssia ja leijailla, eikä huolehtia mistään. Menet sitten naimisiin muutamien vuosien perästä, takaan että sinulla on täällä vara valita sulhasiakin.
Vaan niinpä läksi Fanny, otti oppikirjat kainaloon ja huikkasi vanhemmilleen heipat, vaikka kukaan ei ollut enää kuulemassa. Onneksi minun ei suomalaisena naisena tarvitse hypätä Fannyn kenkiin kuin enää ajatustasolla – ja siitä saamme kiittää suurin aplodein Minna Canthia.
_______
Onko äänikirjat sulle jo tuttuja? Storytel tarjoaa uusille käyttäjille kuukauden ilmaisen kokeilujakson.
Kuvat: Eliel Kilkki ( SUPERREEL )