Ihan vähän tekisi mieli päästä vähällä ja kopioida viimeisin kirjoitukseni lokakuulta 2016, jolloin varovaisesti kokeilin työntää isovarvastani takaisin blogimaailmaan. Oven väliin se varvas taisi kuitenkin jäädä. Varvas parka. Mutta mitäs sanotte, jos annettaisiin varpaalle uusi mahdollisuus? Pidettäisiin ovea auki ja toivotettaisiin tervetulleeksi vuoteen 2018?
Joten tässä me nyt taas ollaan – minä ja varvas, valmiita ylittämään kynnys kuin kynnys!
Palataanpa vielä hetkeksi viimeiseen kirjoitukseen, jonka julkaisin vielä silloisen blogini, She goes with the flow:n puolelle – kelatkaa, oon ollut parikymppinen tyllerö, kun päätin alkaa kirjoittaa au pair arjestani Tukholmassa.
Lähes tismalleen kuukausi aikaisemmin, syyskuussa 2016, olin päättänyt tehdä jotain todella jännittävää ja varmasti monen mielestä ihan pimeetä. Irtisanoin itseni reilu kolme vuotta kestäneestä työsuhteesta myyjävisualistina ja aloin tekemään Youtube-videoita. Kieltämättä, kuulostaa ihan pimeeltä. Varsinkin, kun ottaa huomioon sen, että videoiden tekeminen oli itselle yhtä tuttua, kuin vaikkapa sukkapuikoilla neulominen. Ihan yksikseni en tähän hulluuteen olisi kuitenkaan uskaltanut lähteä. Ilman Minnin määrätietoisuutta, oma-aloitteisuutta ja panostusta en ikimaailmassa olisi ollut perustamassa osakeyhtiötä, jonka nimeksi tuli PS Olen vegaani. Ihan pimeetä, mutta vähintäänkin yhtä siistiä!
Sanomattakin varmaan selvää, on viimeisin vuosi hurahtanut tiiviisti vegaanibisneksien parissa. Omaan juttuun pähkähullusti uskominen edesauttoi varmasti, kliseistä kyllä, tähtäämään kivan kuuloisesta harrastuksesta suoraan täysipäiväiseen työhön, johon myös ympärillä olevat ystävät, tutut ja tuntemattomat uskoivat. Se, että reilu vuoden ikäinen päähänpisto on otettu niin hyvin vastaan, merkitsee paljon ja vähän päälle. Siitä isoin kiitos kaikille teille!
Oma juttuni ei ole kuitenkaan täysin yhtä kuin PS Olen vegaani, ja varmaan osittain siitä syystä täällä teille nyt kirjoitan. Ihanan ja kamalan somen parissa olen viettänyt aikaa jo Internetin alkuajoista lähtien, mutta tällä hetkellä ensimmäistä kertaa keskiössä on jokin, ei joku, eli minä itse. Vaikka se jokin, eli vegaanisen ruokavalion sekä kestävän kehityksen puolesta liputtaminen kuvastaa hyvin paljon arvomaailmaani ja elämäntyyliäni, ei se tietenkään kerro minusta kaikkea. Sen sijaan, että ihmiset lähestyisivät baarissa iloisesti kutsumalla minua etunimen sijaan vegaaniksi (tämä on toki poikkeuksetta ollut vain ja ainoastaan huvittavaa, haha!), haluan kertoa teille enemmän itsestäni, ajatuksistani, mielenkiinnonkohteistani ja kaikesta, mitä tavallisessa arkielämässäni näen ja koen.
Aiheet tulevat blogissani pyörimään toki minulle tärkeiden asioiden, kuten sen vegaanisen ruokavalion ja kestävän kehityksen mukaisen elämäntavan äärellä, mutta eiköhän jutun juurta löydy niiden aihealueiden ulkopuoleltakin. Juuri nyt aikaani vie työn ohella kesällä vietettävät häät (ihan omat, jaiks), joten varmasti ainakin niiden osalta luvassa paljon fiilistelyä ja päänvaivaa tekstimuodossa.
Riittäisiköhän tämä pieneksi teaseriksi siitä, mitä tuleman pitää?
Niin ja hei, koska blogini tosiaan sijaitsee nykyään uudessa osoitteessa (vuosien vanhat tekstit ovat edelleen vapaata riistaa kaikille masokisteille, olkaa hyvät) , olisi ihanaa, jos kävisitte klikkailemassa seuraa -nappulaa Bloglovin’in puolella ja tykkäilemässä blogistani myös Facebookissa!
♥︎ : Paju
PS. Jätä viesti äänimerkin jälkeen, * piip *
6
JEejejejeejeee!! <3 Vihdoin!
HAhaaa, sanoppas muuta… 😚
Mahtavuuuutta! Oon seurunnut sua instassa ja sun jutut on 💪🏻.
Ihana kuulla!! Kiitos ♥︎
Vitsit, nyt selailin nämä muutamat blogitekstit ja aukee kyllä taas ihan eri tavoin sun ajatusmaailmaa 🙂 Jään innolla seuraamaan. Ihana kirjoitustapa.
Ps. Tuntuipa muuten tutulta tuo fiilis, että oma identiteetti sitoutuu vahvasti yritykseen. Kerran eräs yrittäjätuttu kysyi ekana ”Mitäs sun firmalle kuuluu?”, mutta korjasi heti perään ”eiku – mitä SULLE kuuluu?” 🙂 Lämmitti mieltä, koska kovassa paineessa meinasi välillä itsekin unohtaa, että olen muutakin kuin firmani.
Hei ihana viesti, kiitos Selina 😘Ja kyllä! Juuri tämän takia halusin aloittaa blogin uudestaan, koska tuntuu että haluan saada mun muitakin ajatuksia (oli ne sitten ihan kevyttä hömppää tai vähän syvällisempää kamaa) kuuluviin, kuin vain niitä vegaanijuttuja 😊