2018

me mennään naimisiin

Pakko se kai on uskoa. H-hetki, eli häähetki lähestyy armotonta vauhtia ja pian seistään polvet ja alahuuli tutisten alttarilla – tai siis toivon mukaan kirkkaan sinisen taivaan alla, sillä vihkiseremonia olisi tarkoitus suorittaa ulkona… Eihän se olisi kunnon suomalainen jännitysnäytelmä eikä mikään, jos ei nyt hieman vihkiaamuna sataa ripottelisi!

Elän oikeastaan edelleen siinä harhaluulossa, että kevät on vasta aluillaan ja hääpäivään on kuukausi kaupalla aikaa. Se kertoo ehkä siitä, kuinka nopeasti puoli vuotta on mielen sopukoissani kulunut – tai siitä, kuinka paljon tekemistä on häiden suhteen vielä jäljellä. ”Kunhan kaikilla on ruokaa ja juomaa” -mentaliteetti hävisi kutakuinkin siinä vaiheessa, kun toukokuun alkupuolella istahdimme yhdessä kaasojen kanssa miettimään häävalmisteluja. Palaverin jälkeen hakkasin itselleni auki yhdeksän sivun Powerpoint -esitelmän, sillä en osannut vastata yhteenkään ”Mitenkäs olet ajatellut tämän järjestyvän?” tai ”Missähän vaiheessa tuon on tarkoitus tapahtua?” -kysymykseen. Onni on kaasot, jotka ymmärtävät, mitä lähestulkoon satahenkisen poppoon kestitsiminen vaatii.

En minä silti ihan toimettomaksi ole jäänyt, vaikka siltä on monesti ehkä tuntunutkin. Asioiden edistämistä on helpottanut jo alusta asti selvillä ollut hääteema, vaikka kuvittelin pitkään, että mitään sellaista ei ole. Koska pyrimme arjessakin tekemään mahdollisimman ekologisia valintoja ja suosimaan hankinnoissamme kirpputoreja, päätimme, että kokonaisen hääastiaston vuokraamisen sijaan hommaamme lautaset ja kahvikupit kirpparilta. Hillityn valkoisen astiaston sijaan yhdistelemmekin huolettomasti Kierrätyskeskuksista löytyneitä mummokristalleja ja ruusukukallisia posliiniastioita – ja mikä parasta, olemme ehtineet vuokrata sekalaista saalistamme jo muillekin hääpareille!

Vaikka kirpputoreista ja kierrätysryhmistä on ollut suuresti hyötyä, suunnittelemistamme budjettihäistä tuskin enää puhutaan, sillä rahaa tuntuu uppoavan erilaisiin hankintoihin ihan huomaamatta… Iso siivu säästyy onneksi ruokapuolelta, sillä häidemme tarjoiluista (kakkua lukuunottamatta) vastaa mieheni yritys Soup catering.

Enää muutama hassu viikko ja hössötys on ohi. Sitä ennen työlistalla on vielä jos minkämoista hankintaa pöytäliinoista korkokenkiin, toimivan istumajärjestyksen laatiminen (tämä tulee olemaan hauskaa…) ja hääpäivän tarkka aikataulutus ja vastuualueiden jakaminen – ai niin, ja esteettömyystodistukset! Ilman niitä kun ei naimisiin mennä, haha! Juuh, taidan tarvita lasi(pullo)n skumppaa, että selviän tästä kaikesta maaliin asti.

❖ ❖ ❖

Kiinnostaisiko teitä lukea meidän häistä enemmänkin? Olen pohtinut näpytteleväni häistä kokonaisen postaussarjan, johon sisältyisi juttua mm. vegaanisesta häämenusta, täydellisestä vintage-mekkolöydöstä ja koristeideoista. Myöhemmin kesällä on luvassa myös aika mieletön arvonta tuleville hääpareille ja isompien juhlien järjestäjille, joten kannattaa pysyä kuulolla!

13/06/2018 14

tyhjän ruudun oireyhtymä

Yritin hakea jotain sanaa, mikä kuvaisi hyvin tätä koko kevään jatkunutta olotilaa ja hymähdin ääneen, kun keksin sille kokonaan oman diagnoosin; Tyhjän ruudun oireyhtymä. Tiedättehän? Se tunne, kun on sata asiaa mielen päällä ja johonkin pitäisi vaan yrittää tarttua, mutta kursori sen kuin vaan pomppii tyhjällä ruudulla ja vittuilee takaisin.

Toiset toimii pienessä kiireessä tehokkaammin ja kokevat lievän stressin toisinaan jopa tervetulleeksi. Itsehän kuulun siihen jengiin, joka suorastaan lamaantuu lähestyvistä deadlineista ja päätyy mielummin peiton alle vahtaamaan Temppareita.

Stressistä ja sen hallinnasta puhutaan nykyään paljon – ja hyvä niin, sillä työuupumus tuntuu vakiintuneen jo jonkinlaiseksi kansantaudiksi. Kun luin Idan jutun aiheesta, jäin hetkeksi miettimään omaa jaksamistani. Huomasin, etten suinkaan pyrkinyt esimerkiksi miettimään konkreettisia ratkaisuja oman hyvinvointini edistämiseksi, vaan havahduin lähinnä vertailemasta omaa stressiäni muiden stressiin.

Reilu vuosi sitten yrittäjäksi ryhdyttyäni en osannut ihan ajatella, millaisia kamppailuja tulen itseni kanssa toisinaan käymään sen vuoksi, etten tee tarpeeksi. Tai niin ainakin kuvittelen. Vaikka nykyään burn outin merkeistä varoitellaan, katsotaan stressin ja kiireen olevan myös merkki kovasta työstä. Auta armias, jos et olekaan painanut unelmiesi eteen vuosi tolkulla töitä ja ansainnut mainetta ja kunniaa kyyneliä ja verta vuodattaen, tai takonut sitä rautaa silloin, kun se oli vielä kuumaa, perkele!

Toiselle kiire tarkoittaa töiden ja opiskelun yhteensovittamista keskenään ja toiselle kahden lapsen yksinhuoltajuutta. Toiselle kalenterin täyttyminen ei tuota minkäänlaista ongelmaa, kun taas toiselle voi samassa tilanteessa olla vaikeaa pitää ohjia käsissä. Onkin ehdottoman tärkeää tuntea itsensä ja oman kaikkivoipaisuutensa, sillä kukaan muu ei välttämättä huomaa, jos sinä et jaksa.

Mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin joskus Tempparit vaan vie voiton.

31/05/2018 4

tällä hetkellä inspiroi

Viime viikkoina olen yrittänyt inspiroitua täytekakuista, pöytäkattauksista, kukka-asetelmista ja kaikesta Pinterestin ja mielikuvituksen välillä. Jos olisi mahdollista, ulkoistaisin kaiken häihin liittyvän ja kävelisin suoraan alttarille h-hetken koittaessa. Eräs miespuolinen ystäväni hämmästeli tuskailuani, kun kerroin että hääpäivä on jo ovella ja kaikki vielä täysin vaiheessa. ”Siis kuinka aikasin häiden järjestelyt pitää muka aloittaa?”, hän kysyi. Ilmeeni nähtyään ystäväni otti pari askelta taaksepäin.

Olenkin jo luonnostellut mielessäni ”Älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan…” -tyylistä postausta, jossa listaan tuleville morsioille omakohtaisia vinkkejä ja muistisääntöjä häiden suunnittelun ja järjestelyiden suhteen. Ensimmäinen ja ehkäpä kaikista tärkein vinkkini kuuluu; aloittakaa ajoissa. Itsehän pyörittelin lähinnä peukaloita vielä tammikuussa ja mietin, että eihän sitä nyt vielä mitään kannata. Noh juu, kyllä kannattaa.

Olen kova tyttö inspiroitumaan kyllä muuten kaikenlaisesta, jopa täysin epäolennaisesta silloin, kun keskittymiskykyä kaivattaisiin jossain ihan muualla. Niinhän se usein menee, että ne kuuluisat ikuisuusprojektit ja pitkään to do -listalla olleet kodinaskareet astuvat kuvaan viimeistään siinä vaiheessa, kun aikaa ei olisi juuri millekään ylimääräiselle. Kaikenlaisen häähössötyksen sijaan minua inspiroi tällä hetkellä mm. seuraavat asiat:

✢  Naisen seksuaalisuus on ollut ja on jossain määrin edelleenkin tabu, josta puhutaan lähinnä illanistujaisissa muutaman lasillisen jälkeen. Vaikka feminismi on selkeästi muodissa, liittyy esimerkiksi naisen sukuelimeen edelleen tietynlainen stigma, jonka vuoksi aihe sivuutetaan mielummin kokonaan. Keskustelimme eräs ilta naisen biologiasta, haluista ja haluttomuudesta ystäväni kanssa (kyllä, viinilasillisen ääressä) suu melkeinpä vaahdoten, sillä koko kompleksi kaikkine kysymyksineen ja ajatuksineen herättää niin suurta mielenkiintoa. Mitä mietit Ronja Salmi?  sarjan jaksoissa käsitellään paljon pohtimiani asioita rohkeasti ääneen ja tarkastellaan naisen seksuaalisuutta moneltakin eri osin. Ohjelmaan liittyvä Mitä vielä, Ronja Salmi?  podcast-sarja on myös kuuntelemisen arvoinen!

✢ Fiksut ja määrätietoiset naiset, jotka jaksavat tsempata muita, esimerkiksi samalla alalla olevia naisia ikuisen kilpailun ja kyräilyn sijaan. Viime tiistaisen PING Festivaalien jälkeen kuljin hymy korvissa erityisesti Natan ansiosta – ei pelkästään hänen festareilla pitämänsä, helvetin kovan How to success -oppituntinsa vuoksi, vaan henkilökohtaisen palautteen takia, jonka me Minnin kanssa vegaanihommistamme saimme. Juuri tämänkaltaista positiivista ja kannustavaa meininkiä tarvittaisiin naisten välillä enemmän, arvostan!

✢ Sapiens – Ihmisen lyhyt historia on kirja, jota koko Suomi parhaillaan lukee. Kirja kertoo siitä kuinka ihmisestä tuli ihminen, miten metsästäjistä tuli kuningaskuntien rakentajia ja miten ihmiset ryhtyivät uskomaan jumaliin ja luottamaan lakeihin. Aloitin lukemaan kirjaa eilen ja vain muutaman hassun sivun luettuani, olin jo monttu auki. Koska historia ei koulussa juurikaan kiinnostanut, on monta asiaa päässyt vuosien varrella unohtumaan, kuten se että maapallolla on asunut aikoinaan ainakin kuusi ihmislajia, joista oma lajimme Homo sapiens ei todennäköisesti tule elämään enää tuhannen vuoden päästä – hullua. Ajatella, että lähitulevaisuudessa saatamme joutua kilpailemaan sapienseihin kuulumattomien ihmisten kanssa… Löysin kirjan Suomalaisesta kirjakaupasta hintaan 12,95 €.

❖ ❖ ❖

Mua kiinnostaa, mikä teitä tällä hetkellä inspiroi? Oletteko lukeneet kirjallisuutta naisen seksuaalisuudesta? Mulle saa jakaa mielellään lisäinspistä! Myös kaikenlaisia viime hetken vinkkejä häiden järjestelyn osalta otetaan vastaan, heheh…..

12/05/2018 4

hiusten kasvivärjäys – kenelle se sopii?

︎❋ yhteistyössä Kampaamo Kotosa

Puhelin piippasi viime viikolla ja muistutteli lähestyvästä tukkalääkäristä. (AHAHA, TUKKALÄÄKÄRI!! Se sana joutaa samalle listalle masuasukin ja muiden hasun hauskojen lempinimien kanssa.) Muistutuksen yhteydessä sain idean kirjoittaa muutaman sanan kasvivärjäyksestä ja kysellä teitä askarruttavia kysymyksiä aiheeseen liittyen. Koska olen itsekin melko tuore kasvivärien ystävä, vieritin kiperät kysymykset ihanalle kampaajalleni Niinalle, joka loihtii kasvivärjäyksiä kampaamo Kotosassa.

En ihan tarkalleen muista, milloin siirryin synteettisistä väreistä kasviväreihin, mutta joskus loppuvuodesta se tapahtui. Vastikään ekokampaajaksi valmistunut Niina kysyi, haluaisinko alkaa testailla kasvivärejä ja ekohoitoja yhteistyön merkeissä, ja koska olin miettinyt kasvivärjäystä hiuksiini jo pitkään, suostuin ilomielin!

Omakohtainen kokemus kasviväreistä on jo ensimmäisestä kokeilukerrasta lähtien ollut huippuhyvä. Ylläoleva pehko näyttää hieman kuivahtaneelta (trust me, sitä se olikin viikon kestäneen raksatyömaan, kevään katupölyjen ja uuden asunnon maalihöyryjen jäljiltä), mutta väri näyttää yhtä kirkkaalta, kuin mitä se oli reilu kaksi kuukautta sitten viime kampaajakäynnin jälkeen.

Viime vuosien aikana olen huomannut päänahkani herkistyneen huomattavasti. Erilaiset synteettiset väriaineet ja hiustuotteet ovat kuivattaneet päänahkaani entisestään ja lisänneet voimakasta kutinaa ja hilseilyä. Tämä oli yksi syy sille, miksi halusin vaihtaa vaarallisia kemikaaleja, erityisesti PPD:tä sisältävät väriaineet turvallisiin kasviväreihin, jotka sopivat useimmiten myös yliherkille ja allergioista kärsiville.

Olen monesti kävellyt kampaajan ovesta ulos luonnottoman näköinen värikypärä päässäni – vaan enpä enää. Katsokaa, miten kaunis ja luonnollinen väri saatiin tälläkin kertaa Niinan kanssa aikaiseksi! Edellisistä kerroista poiketen jätimme tyven kokonaan värjäämättä, koska selkeää tyvikasvua ei ollut syntynyt. Koska hiukseni sisältävät runsaasti punapigmenttiä, ovat kasvivärit toimineet senkin puolesta päässäni täydellisesti.

Keväisin tekee usein mieli kirkastaa hieman ilmettä ja siksi kokeilimmekin hennalla värjäämisen sijaan tehdä raitoja savivaalennuksella. Koska täysin luonnollisesti kasvivärit voivat ainoastaan kirkastaa hiusta, ei vaalentaa, käytimme luonnollisen savijauheseoksen kanssa mietoa hapetetta. Ennen värjäystä käsittelimme latvat kookosöljyllä, joka suojasi hiusta synteettiseltä hapetteelta.

Minkälaisia värejä kasviväreillä voi saada aikaan?

Ihanteellisia ovat luonnolliset ja lämpimät värit, kuten ruskeaan, punaiseen ja kupariin taittavat sävyt. Myös kylmemmät ruskeat voivat onnistua kasviväreillä tehtynä, joskin tämä riippuu aina asiakkaan luonnollisesta sävyasteikosta. Jos punakeltapigmenttiä on paljon, on toivottu tulos kylmästä sävystä epätodennäköisempi.

Miten kasvivärjäys sopii allergikoille? 

Kasvivärit sopivat usein niille, joille aiheutuu herkistymiä synteettisistä kemikaaleista, esimerkiksi PPD-allergian vuoksi. Myös kasviväreille voi olla allerginen, mutta se on suhteellisen harvinaista. On kuitenkin mahdollista, että esimerkiksi tietyille kasveille tai pähkinöille allergiset saattavat reagoida myös kasviväreihin. Monet sekoittavat myös luonnollisen ja synteettisen hennan keskenään – ekokampaajien käyttämän luomuhennan ei ole todettu aiheuttavan herkistymiä.

Voiko kasiväreillä värjätä hiuksia mustaksi?

Lähelle ainakin ja todella tummaksi kyllä. Tämäkin riippuu hyvin paljon asiakkaan luontaisesta väristä – jos hiusten oma värisävy on kylmempi maantienharmaa, voidaan tummaa indigoa käyttämällä päästä yllättävänkin lähelle mustaa väriä. Kasviväreillä on kuitenkin aina vaikeampi ennustaa lopputulosta, kuin synteettisillä väreillä.

Miten raskaus-/imetyshormonit vaikuttaa lopputulokseen? Suositellaanko kasvivärjäystä edes raskaana ollessa?

Lähtökohtaisesti kasviväreillä värjääminen on raskauden ja imettämisen aikana turvallista, sillä ne eivät sisällä lainkaan synteettisiä kemikaaleja. Koska kasvivärjäyksen vaikutuksia ei ole tutkittu vielä tarpeeksi laajasti, suosittelisin värjäyksen yhteydessä välttämään ihokontaktia ja tekemään värjäyksen raitana.

Mitä tulee ottaa huomioon synteettisistä väreistä kasviväreihin siirtyessä?

Kasvivärit pysyvät parhaiten terveissä ja hyvinhoidetuissa hiuksissa. Synteettisesti värjätyille hiuksille tehdään yleensä ensimmäistä kasvivärjäyskertaa syväpuhdistava savi- tai merilevähoito, jotta kasvivärit saataisiin tarttumaan hiukseen mahdollisimman hyvin. Mitä useampi kasvivärjäyskerta takana, sitä pitempään väri säilyy intensiivisenä hiuksissa.

Saako kasvivärjättyä tukkaa enää vaalentaa/värjätä synteettisesti?

Saa tietenkin. Vaalentaminen on kuitenkin vaikeampaa, jos kasvivärinä on käytetty indigoa. Tällöin lopputulos voi taittaa hieman vihreään.

Onko hiusten värjääminen kasviväreillä kalliimpaa?

Usein hinnoittelu perustuu kampaamoissa aikaveloitukseen. Kasviväreillä värjääminen vie kampaajalla aina hiukan enemmän aikaa ja siitä syystä se saattaa olla monesti pikkuisen kalliimpaa. Kaupasta valmisvärejä ostaessa ei voi taas olla täysin varma tuotteen 100% luonnollisuudesta.

Miksi kasvivärjäys?

Luonnolliset kasvivärit eivät sisällä lainkaan terveydelle ja ympäristölle vaarallisia kemikaaleja. Kasvivärit eivät tunkeudu synteettisten värien tavoin hiuksen sisään ja muuta hiuksen omaa luonnollista rakennetta, vaan hoitavat ja tuuheuttavat hiusta ja estävät niiden katkeilua. Kasvivärit haalistuvat kauniisti ja jopa paranevat ajan kuluessa – hiukset tuntuvat terveemmiltä ja suorastaan uskomattoman kiiltäviltä vielä hyvinkin pitkään värjäyksen jälkeen!

∇ ∇ ∇

Kampaamo Kotosa / Pursimiehenkatu 9 / 044 245 0943 / @kampaamokotosa

02/05/2018 1

paju tulee, oletko valmis?

Ihan vähän tekisi mieli päästä vähällä ja kopioida viimeisin kirjoitukseni lokakuulta 2016, jolloin varovaisesti kokeilin työntää isovarvastani takaisin blogimaailmaan. Oven väliin se varvas taisi kuitenkin jäädä. Varvas parka. Mutta mitäs sanotte, jos annettaisiin varpaalle uusi mahdollisuus? Pidettäisiin ovea auki ja toivotettaisiin tervetulleeksi vuoteen 2018?

Joten tässä me nyt taas ollaan – minä ja varvas, valmiita ylittämään kynnys kuin kynnys! 

Palataanpa vielä hetkeksi viimeiseen kirjoitukseen, jonka julkaisin vielä silloisen blogini, She goes with the flow:n puolelle – kelatkaa, oon ollut parikymppinen tyllerö, kun päätin alkaa kirjoittaa au pair arjestani Tukholmassa.

Lähes tismalleen kuukausi aikaisemmin, syyskuussa 2016, olin päättänyt tehdä jotain todella jännittävää ja varmasti monen mielestä ihan pimeetä. Irtisanoin itseni reilu kolme vuotta kestäneestä työsuhteesta myyjävisualistina ja aloin tekemään Youtube-videoita. Kieltämättä, kuulostaa ihan pimeeltä. Varsinkin, kun ottaa huomioon sen, että videoiden tekeminen oli itselle yhtä tuttua, kuin vaikkapa sukkapuikoilla neulominen. Ihan yksikseni en tähän hulluuteen olisi kuitenkaan uskaltanut lähteä. Ilman Minnin määrätietoisuutta, oma-aloitteisuutta ja panostusta en ikimaailmassa olisi ollut perustamassa osakeyhtiötä, jonka nimeksi tuli PS Olen vegaani. Ihan pimeetä, mutta vähintäänkin yhtä siistiä!

Sanomattakin varmaan selvää, on viimeisin vuosi hurahtanut tiiviisti vegaanibisneksien parissa. Omaan juttuun pähkähullusti uskominen edesauttoi varmasti, kliseistä kyllä, tähtäämään kivan kuuloisesta harrastuksesta suoraan täysipäiväiseen työhön, johon myös ympärillä olevat ystävät, tutut ja tuntemattomat uskoivat. Se, että reilu vuoden ikäinen päähänpisto on otettu niin hyvin vastaan, merkitsee paljon ja vähän päälle. Siitä isoin kiitos kaikille teille!

Oma juttuni ei ole kuitenkaan täysin yhtä kuin PS Olen vegaani, ja varmaan osittain siitä syystä täällä teille nyt kirjoitan. Ihanan ja kamalan somen parissa olen viettänyt aikaa jo Internetin alkuajoista lähtien, mutta tällä hetkellä ensimmäistä kertaa keskiössä on jokin, ei joku, eli minä itse. Vaikka se jokin, eli vegaanisen ruokavalion sekä kestävän kehityksen puolesta liputtaminen kuvastaa hyvin paljon arvomaailmaani ja elämäntyyliäni, ei se tietenkään kerro minusta kaikkea. Sen sijaan, että ihmiset lähestyisivät baarissa iloisesti kutsumalla minua etunimen sijaan vegaaniksi (tämä on toki poikkeuksetta ollut vain ja ainoastaan huvittavaa, haha!), haluan kertoa teille enemmän itsestäni, ajatuksistani, mielenkiinnonkohteistani ja kaikesta, mitä tavallisessa arkielämässäni näen ja koen.

Aiheet tulevat blogissani pyörimään toki minulle tärkeiden asioiden, kuten sen vegaanisen ruokavalion ja kestävän kehityksen mukaisen elämäntavan äärellä, mutta eiköhän jutun juurta löydy niiden aihealueiden ulkopuoleltakin. Juuri nyt aikaani vie työn ohella kesällä vietettävät häät (ihan omat, jaiks), joten varmasti ainakin niiden osalta luvassa paljon fiilistelyä ja päänvaivaa tekstimuodossa.

Riittäisiköhän tämä pieneksi teaseriksi siitä, mitä tuleman pitää?

Niin ja hei, koska blogini tosiaan sijaitsee nykyään uudessa osoitteessa (vuosien vanhat tekstit ovat edelleen vapaata riistaa kaikille masokisteille, olkaa hyvät) , olisi ihanaa, jos kävisitte klikkailemassa seuraa -nappulaa Bloglovin’in puolella ja tykkäilemässä blogistani myös Facebookissa!

♥︎ : Paju

PS. Jätä viesti äänimerkin jälkeen, * piip *

02/04/2018 6