kaikki hyvin tänä aamuna

Takana on kuukausi täyttä eloa. Olen edelleen niin fiiliksissä koko elokuusta – korjaan, koko kesästä että olen tuskin edes ehtinyt noteerata kellastuneita lehtiä ja lokasuojattomuuden aiheuttamia kuraroiskeita selässäni. Mutta mitä väliä. Vaikka kesä on ollut täynnä upeaakin upeampia hetkiä, uusia ja jo tärkeäksi muodostuneita ystäviä, lieviä ja ei-niin-lieviä humalatiloja, no niitä hiton poikia (so long Tinder!) ja ennen kaikkea puhdasta onnen tunnetta kaikesta mitä olen saanut tämän kesän aikana kokea, olen valmis ottamaan syksyn täysin sylin vastaan ilman minkäänlaista pelkoa siitä, että hampaankoloon olisi jäänyt muutakin kuin muutaman mojiton mintun rippeet.

Kesän TOP-listalle pääsee niin huippuja juttuja että edes vahvaa viisikkoa on vaikea valita. (Tuossa ylhäällä tuulettaa kyllä todella kova tusina!) Ykköspallin jakaa niin heimohommat (liikutun kun edes ajatellen ihanan heimokyttämme Hannan ja kreisin valmentajamme Joonaksen koutsaamia smurffisiskoja), reissu Ljubljanaan Peetan kanssa, Flow festarit, sunnuntaiset Ääniwallit ja huh, mitä vielä! Kaivoin juuri hampaankolostani jotain ällöä: < kuvittele tämän sisältävän kaikkea yltiöpositiivista.

Tämän postauksen tarkoituksena oli pehmustaa jälleen hieman tökeröä laskua blogin ääreen, joka on laahannut tuttuun tapaansa resinalla perässä jo keväästä saakka. Huomisesta lähtien homman nimi on kuitenkin eri, kun jotain todella jännää, kowaa, siistiä ja ehkä vähän sairastakin on luvassa niin blogini, meikäläisen kuin erään kolmannen osapuolenkin osalta. Meitä kaikkia jännittää niin että mikäs tässä kahdelta yöllä täydessä valmiudessa. Äää!!