syyskuu 2015

Mitä mitä mitä! Syyskuun vika! Nytkö jo! No jo. Jos ikinä kuvittelin kevään kiireiseksi niin syksyn aikataulu on ollut masokismia maksimissaan. Vapaat hetket ilman pienintä velvollisuudentunteen hiventäkään ovat arjen pyörremyrskyssä nykyään luksusta, mutta päättömän kiireen keskellä sitäkin tärkeämpiä. Soitto kaverille ja kutsu ruokapöytään riittää – työnjaosta voidaan keskustella sitten paikan päällä, njäh njäh!

Pimeiden syysiltojen lämmikkeeksi ja kevyeksi seurusteluviiniksi saimme maisteltavaksi Les Fumées Blanches Sauvignon Blancia, joka on jo entuudestaan tuttu keväisestä brunssipöydästä Peetan luota. Silloin vaimo taikoi Vege! -kirjasta herkullista kukkakaalicrustia, jonka pariksi sitruksinen valkkari sopi mainiosti.

Parhaimmillaan kalan, äyriäisten (loistava myös sushin kanssa!), juustojen ja kasvisten kanssa soveltuvalle valkkarille halusimme keksiä jonkin hieman syksyisemmän reseptin ja pian mokoma löytyikin tutusta ja turvallisesta köökkikirjasta. Kurpitsarisottoa parempaa kaveria olisi viinille saanut hetken hakea, nimittäin neljän desin verran sitä lorahti itse ruokaankin! Pitänee kokata (vai pitäisiköhän tässä yhteydessä käyttää vain yksikkömuotoa) vaimon kanssa useammin, sen verran ihanaa se syömi… ruoanlaittaminen yhdessä on.

Takana on kuukausi täyttä eloa. Olen edelleen niin fiiliksissä koko elokuusta – korjaan, koko kesästä että olen tuskin edes ehtinyt noteerata kellastuneita lehtiä ja lokasuojattomuuden aiheuttamia kuraroiskeita selässäni. Mutta mitä väliä. Vaikka kesä on ollut täynnä upeaakin upeampia hetkiä, uusia ja jo tärkeäksi muodostuneita ystäviä, lieviä ja ei-niin-lieviä humalatiloja, no niitä hiton poikia (so long Tinder!) ja ennen kaikkea puhdasta onnen tunnetta kaikesta mitä olen saanut tämän kesän aikana kokea, olen valmis ottamaan syksyn täysin sylin vastaan ilman minkäänlaista pelkoa siitä, että hampaankoloon olisi jäänyt muutakin kuin muutaman mojiton mintun rippeet.

Kesän TOP-listalle pääsee niin huippuja juttuja että edes vahvaa viisikkoa on vaikea valita. (Tuossa ylhäällä tuulettaa kyllä todella kova tusina!) Ykköspallin jakaa niin heimohommat (liikutun kun edes ajatellen ihanan heimokyttämme Hannan ja kreisin valmentajamme Joonaksen koutsaamia smurffisiskoja), reissu Ljubljanaan Peetan kanssa, Flow festarit, sunnuntaiset Ääniwallit ja huh, mitä vielä! Kaivoin juuri hampaankolostani jotain ällöä: < kuvittele tämän sisältävän kaikkea yltiöpositiivista.

Tämän postauksen tarkoituksena oli pehmustaa jälleen hieman tökeröä laskua blogin ääreen, joka on laahannut tuttuun tapaansa resinalla perässä jo keväästä saakka. Huomisesta lähtien homman nimi on kuitenkin eri, kun jotain todella jännää, kowaa, siistiä ja ehkä vähän sairastakin on luvassa niin blogini, meikäläisen kuin erään kolmannen osapuolenkin osalta. Meitä kaikkia jännittää niin että mikäs tässä kahdelta yöllä täydessä valmiudessa. Äää!!