
Mitä mitä mitä! Syyskuun vika! Nytkö jo! No jo. Jos ikinä kuvittelin kevään kiireiseksi niin syksyn aikataulu on ollut masokismia maksimissaan. Vapaat hetket ilman pienintä velvollisuudentunteen hiventäkään ovat arjen pyörremyrskyssä nykyään luksusta, mutta päättömän kiireen keskellä sitäkin tärkeämpiä. Soitto kaverille ja kutsu ruokapöytään riittää – työnjaosta voidaan keskustella sitten paikan päällä, njäh njäh!
Pimeiden syysiltojen lämmikkeeksi ja kevyeksi seurusteluviiniksi saimme maisteltavaksi Les Fumées Blanches Sauvignon Blancia, joka on jo entuudestaan tuttu keväisestä brunssipöydästä Peetan luota. Silloin vaimo taikoi Vege! -kirjasta herkullista kukkakaalicrustia, jonka pariksi sitruksinen valkkari sopi mainiosti.
Parhaimmillaan kalan, äyriäisten (loistava myös sushin kanssa!), juustojen ja kasvisten kanssa soveltuvalle valkkarille halusimme keksiä jonkin hieman syksyisemmän reseptin ja pian mokoma löytyikin tutusta ja turvallisesta köökkikirjasta. Kurpitsarisottoa parempaa kaveria olisi viinille saanut hetken hakea, nimittäin neljän desin verran sitä lorahti itse ruokaankin! Pitänee kokata (vai pitäisiköhän tässä yhteydessä käyttää vain yksikkömuotoa) vaimon kanssa useammin, sen verran ihanaa se syömi… ruoanlaittaminen yhdessä on.