2014

Tasapaksun arjen keskeltä hyvää iltaa! (Vau miten piristävä aloitus…) Vaikka viime päivät ovat olleet yhtä harmaita kuin Itä-Helsingin betonihelvetti, en anna kaamosmasennuksen voittaa. En, vaikka ystäväpariskunta hihkuu lähtevänsä pian puolen vuoden irtiotolle reissaamaan ympäri maailmaa (nauttikaa niin hitosti!). Pitkistä työpäivistä ja valloillaan olevasta väsymyksestä huolimatta haluan pitää itseni mahdollisimman aktiivisena, jotta homma ei lähtisi täysin lapasesta. Siksi olenkin päättänyt antaa taas blogilleni enemmän aikaa (vaikka sitten kahdelta yöllä), koska tämä on se harrastus joka pitää mieleni virkeänä (paitsi ehkä silloin kahdelta yöllä).

Koska te, ihanat lukijani, olette kuitenkin edelleen se syy miksi jaksan täällä vuodesta toiseen höpötellä, olisi mielenkiintoista kuulla silloin tällöin myös teidän mielipiteitä, ajatuksia ja ideoita blogiani kohtaan. Siitä syystä väsäsinkin blogin reunaan kyselyn, jonka avulla voisin jälleen hieman kartoittaa toivomuksianne. Tämän postauksen kommenttiosioon saa myös vapaasti kirjoitella esimerkiksi yksittäisiä postaustoiveita, tai muuten vaan terveisiä allekirjoittaneelle – se olisi enemmän kuin mukavaa!

Yritän myös panostaa jatkossa monipuolisuuteen, sillä tiedän ettei Instagram-kuvat ole blogien ykkösherkkua – mutta parempi ehkä sekin kuin täysi radio silence? Paljon kivoja juttuja olenkin jo ehtinyt teitä varten mietiskellä, joten oottakees vaan! Tähän loppuun haluaisin kuitenkin vielä kertoa, että:

1. Bikram-jooga ei ollutkaan kaiken sen stressaamisen jälkeen yhtään niin hirveää kuin olin ajatellut. (Harkitsen oikeasti jopa kausikortin hankkimista!) Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että jotkut liikeet ovat tehty vain ihmisen kiusaksi.

2. Kävin Fafa’sin myyjän kanssa seuraavan keskustelun: ”I would like to have one falafel hal-” – ”Yeah, I know. You were here yesterday as well.” Se siitä lounaspaikasta sitten.

3. Nauroin kuollakseni, kun Jay Z:llä meni tunteisiin (feat Paul).

1. Väska on suomenruotsalaissuunnittelijan, Ann Sofi Storbackan lahja maailmalle. Merkin yksinkertaisen kauniita nahkalaukkuja valmistetaan käsityönä Barcelonassa, eettisiä ja ekologisia arvoja kunnioittaen. Hieman vanhempiin mallistoihin (mm. Tuuli) kuuluvat laukut ovat suurin himonkohteeni!

2. Nathalie Lahdenmäen keramiikkaa olen ihastellut jo kauan. Astioiden muotokieli, värit ja tuntu ovat jollain kauniilla tapaa hyvin herkkiä. Suurin valtti on kuitenkin yhdisteltävyys. Astioita voi huoletta miksailla keskenään, eikä päänvaivaa synny kuin valintahetkellä. Ehkä en juuri tästä syystä omista vieläkään ainuttakaan Nathalie-kuppia!

3. Ilmari Tapiovaara tuli ja teki lähtemättömän vaikutuksen satavuotissynttäreidensä kunniaksi. Tapsaa siellä, Tapsaa täällä – yritä siltä nyt välttyä! Pirkkahan on aina ollut kova juttu, mutta voi itku miten suloinen salvianvärinen kiikkustuoli onkaan! Kävin jopa koeajamassa Mademoisellen Artek-myymälässä ja päätin että jos tälläisen kanssa saan vanhuuteni päivät viettää, niin ei paremmasta väliä.

4. Karhu voidaan liittää Suomen kansalliseläimen tittelinsä vuoksi niin brändiin kuin brändiin, mutta tyylikkäin niistä on taatusti se urheiluvarusteisiin keskittyvä merkki. Kesällä tennarimuodin ollessa kuumimmillaan katukuvassa näkyi useampikin Albatross-kenkäpari, jotka tunnisti kirkkaista väreistä jo kaukaa. Kyllä kummasti piristäisi kävelylenkkejä näin syksylläkin!

5. Harri Koskisen Block-valaisin voidaan jo luetella design-klassikkojen joukkoon. Kova hitti vuosien takaa, nykyisin hieman vähemmälle huomiolle jäänyt. Mutta kyllästynyt en ole! Valo tulee jääkuutiomaisen valaisimen läpi erittäin pehmeästi, eikä kynttilöitä jää kaipaamaan tunnelman nostattamiseksi. Niin että äiti ja isi, voisin vähän lainata sitä teidän lamppua… njähähä.

6. Vino on viime vuonna Vuoden nuori suunnittelija-palkinnon pokanneen, Iina Vuorivirran taidonnäyte. Peilin juju piilee nimensä mukaisesti sen vinossa pinnassa, joka taittaa kuvan leikkisästi. Arvostan suunnittelussa erilaisuutta, kunhan käyttöesineen tarkoitus ei katoa – tässä Iina on mielestäni onnistunut erittäin hyvin!

Onko teillä suomalaisia design-suosikkeja? Kuulisin myös mielelläni Henriikan, Jennin ja Lauran kuusi lempparia!

Minut ilmoitettiin tänään elämäni ensimmäiselle Bikram jooga-tunnille. Ylipäänsä joogasta en tiedä lajina yhtään mitään ja ainoa kosketus edes mihinkään sen tyyppiseen on ollut kuntokeskuksen pilates-tunti, jota en kyllä ainakaan silloin erilaisten liikkeiden ja hengitystekniikoiden puolesta sisäistänyt.

Olen kuitenkin aina halunnut päästä kunnon joogatunnille mukaan keikkumaan, koska uskoisin sen olevan hyvä apu siihen kankeuteen, mikä tässä kropassa asuu. Minua kehoitettiinkin tutustumaan jo etukäteen Bikram joogan saloihin videon opastuksella. Liikkeet katsottuani mieleen nousi kuitenkin vain yksi kysymys:

”Miks tolla joogamimmillä on kamelinvarvas?”

”Noh, koska siellä ei saa käyttää alusvaatteta.”

”Mitä?! Varmasti laitan!”

Kerron myöhemmin miten tuntini sujui, vai sujuiko ollenkaan. Namaste, ystävät!

Olen jo pitkään karttanut eläimillä testattuja tuotteita. Tästä syystä ostoskoriin päätyy nykyisin useammin sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. Toinen syy johtuu synteettisten kosmetiikkatuotteiden raaka-aineista. Jos vältät syömästä prosessoitua ruokaa, joiden ainesosiin kuuluu enemmän E-koodeja kuin oikeita raaka-aineita, kannattaa pakkausselosteet tarkistaa myös oman meikkipussin sisältä. Synteettisistä kosmetiikkatuotteista johtuvat allergiset reaktiot saattavat johtua haitallisista ja ihoa ärsyttävistä raaka-aineista. Jos luomua suosii ruoanlaitossa, niin miksei huomiota kiinnittäisi myös käytössä oleviin kosmetiikkatuotteisiin?

Moni teistä on taatusti kuullut Mádarasta – neljän latvialaisnaisen perustamasta kosmetiikkasarjasta, joka syntyi puhtaasta intohimosta tuoda markkinoille turvallista ja laadukasta luonnonkosmetiikkaa. Luomusertifioidut, balttialaisia kasviuutteita sisältävät tuotteet täyttävät kansainvälisen ECOCERT stardardin vaatimukset (kieltää synteettisten tuoksujen, synteettisten säilöntäaineiden, kuten parabeenien, mineraaliöljyjen, propyleeni glycolin ja muiden synteettisten aineiden käytön) täysin luonnollisesta ja ekologisesta kosmetiikasta.

Tutustuin Mádaraan ensimmäisen kerran viime talvena kokeillessani uudistavaa ja ihovaurioita korjaavaa yövoidetta. Olin tuotteeseen niinkin tyytyväinen, että päätin tilata heinäkuussa Mádaran night sale -ystävämyynneistä muutaman muunkin putelin testiin!

Vielä noin 15 senttimetriä sitten hiukseni olivat erittäin kuivat ja haaroittuvat. Vaikka yleensä synteettisten kosmetiikkatuotteiden vaihtaminen luonnollisempiin on ollut hyvä ratkaisu, en ole ennen voinut sanoa samaa myös hiustenhoidon kohdalla. Aikaisemmin kokeilemani luonnonmukaiset shampoot ja hoitoaineet ovat kuivattaneet hiuksiani entisestään, eikä harjaamisesta ole voinut tällöin pesun jälkeen edes kuvitella. 

Tästä syystä olin myös alkuun Nourish and repair -shampoon ja hoitoaineen suhteen hieman skeptinen. Ensimmäisen pesukerran jälkeen kuitenkin yllätyin – tämähän toimii! Nokkosta ja kvitten-hedelmää sisältävät tuotteet tekivät lupauksen mukaisesti hiuksista sileämmät ja vahvemman tuntuiset. Vaikka kuolleita hiuksia lähti pesun ja harjauksen yhteydessä edelleen, ei syy ollut tällä kertaa tuotteissa, vaan hiuksissani, jotka kaipasivat vain saksia osakseen. Nyt polkkatukan myötä sekin ongelma on selätetty!

Siänkärsämöuutetta sisältävä Purifying foam löytyi yövoiteen lisäksi käytöstäni jo aikaisemmin. Vaikka syväpuhdistava vaahto olikin täysin riittävä poistamaan meikin hellävaraisesti kasvoilta, tilasin kaveriksi Cleanising milk -puhdistusmaidon kuivalle ja herkälle iholle, sillä pidän meikkiä puhdistaessa niiden koostumuksesta yleensä vaahtoja enemmän. Ja huh, onneksi tilasin! Välillä Mádaran tuotteissa häiritsee niiden vahva, yrttinen tuoksu. Hieman makeampiin tuoksuihin mieltyneenä innostuinkin puhdistusmaidon uudistuneesta, kevyen ruusuisesta tuoksusta. Ihan ehdoton lemppari!

Ihoni voi kesäisin luonnollisesti paremmin kuin talvella, jolloin se kuivuu välillä erittäinkin pahaksi. Kesällä kosteusvoiteeni ovat kevyempiä, mutta silloinkin käytössäni on yleensä kuivemmalle iholle tarkoitettuja voiteita. Piharatamon ja tyrnin uutteita sisältävä Deep moisture cream on kokeilemistani tuotteista paksuin ja tehokkain syväkosteuttava voide. Kesällä käytinkin tätä yleensä vain öisin, sillä päivisin meikin alle riitti hieman kevyempi, kaikille ihotyypeille soveltuva SOS* moisture cream, joka hoitaa erityisesti ihon pintakuivuutta.

Sun flower golden beige on puolestaan kevyempi vaihtoehto meikkivoiteelle. Kuumalla ja kostealla ilmalla meikkivoide tuntuu usein liian raskaalta kasvoilla ja siksi innostuinkin Madáran kevyesti sävyttävästä päivävoiteesta, joka häivyttää pieniä virheitä ja tasoittaa kauniisti hieman päivettynyttä ihoa. 

Muutama kuukausi Mádaran voiteita aktiivisesti käytettyäni huomasin kasvojeni ihon olevan todella kuiva ja täynnä pieniä ihottuman kaltaisia näppylöitä. En tiedä johtuiko se vain yleisesti viilenneestä ilmasta, jolloin kasvoni yleensä tarvitsevat heti paksumpaa tököttiä kaverikseen, mutta hetkeksi voidetta vaihdettuani näppylät katosivat, eikä kuivuudesta näkynyt enää jälkeäkään. Ei siis ole mitenkään itsestäänselvää, etteikö myös luonnonkosmetiikasta voisi saada allergisia reaktioita. Jos siis kärsit esimerkiksi atooppisesta tai muuten herkästä ihosta, kannattaa myös luonnonkosmetiikkaan tutustua alkuun varoen. 

Lokakuu! Missä välissä? Tuntuu että tämä vuosi on kulkenut ennätysvauhtia eteenpäin ja tässä sitä taas hännillä pyristellään. Vuodesta 2014 jäi käteen ainakin laiskaakin laiskempi blogihistoria, mutta vielä ei ole peliä senkään puolesta menetetty! Sen kunniaksi kaivoin arkistojen kätköistä erään luonnoksen, jonka ajattelin näin muina miehinä päräyttää vihdoinkin kaikkien nähtäväksi.

Juuh elikkäs… Ensin mietin jaksanko kirjoittaa toukokuisesta (!!) Barcelonan reissustani yhtään mitään, mutta sitten totesin, että ainahan nyt yhden postauksen verran sanottavaa keksii! Kyllähän kyseiseen kaupunkiin riittää meitä reppureissaajia sen verran, että miksei sitä jakaisi muutamaa vinkkiä eteenpäin?

Omasta reissustani lyhyesti: Viihdyin reilu viikon verran ystäväni kimppakämpässä (neljän pojankollin opiskelijalukaali, krhm…), lyhyen metromatkan päässä ytimestä. Barcelonassa vaihdossa ollut kaverini kierrätti minua Park Güellista aina Sagrada Familiaan asti – ja hyvä niin. En olisi luultavasti itsekseni käynyt katsomassa niin montaa ”pakollista” nähtävyyttä, ellei seuranani olisi ollut henkilökohtaista kaupunkiopasta.

Muuten reissu oli aika viihdepainotteinen. Opiskelijameininki tuntuu olevan kaupungissa yhtä juhlaa toisen perään, joten mukana mentiin. Ihan hauskaa vaihtelua, sillä harvemmin sitä tutustuu paikalliseen yöelämään (en ainakaan itse ole koskaan ulkomailla ollessani keskittynyt niinkään tanssilattioihin) näinkin perinpohjaisesti, hah! Osallistuimme mm. nololle booze cruise-risteilylle (Spring break, whoop!), jossa kittasin häpeäni pois vesipyssyn kautta. Käytiin myös tsekkaamassa Barcelonan suurin yökerho Razzmatazz, jossa menoa vasta riittikin. Bileet olivat keskellä viikkoa, eikä meininki ollut kuulemma mitenkään verrattavissa viikonloppuun.

Miten hiustenleikkuu voi jännittää niin paljon, että uudesta tukasta on nähnyt unta jo useamman kerran? Viime yönä se eskaloitui painajaiseen, jossa huomasin nukkuneeni pommiin, enkä koskaan päässytkään parturituoliin kynittäväksi. Rankkaa.

Mutta tänään se päivä on täällä. Jos ei kohtalo pane matkanvarrella vastaan, istun kahdeltatoista Kampaamo Loistossa, Mikon hellässä huomassa. Toivottavasti Mikko ymmärtää itselleni vielä hieman epäselkeät visiot pääni suhteen yhtä hyvin kuin Jennin hiusten, joista inspiroiduin niin, että oli ihan samalle kampaajalle päästävä!

Niin ja joo, päätin sittenkin ripustaa koukut oman huoneen somistukseksi keittiön sijaan. Tyhjät seinät ja ovet kaipasivat sitä jotain. Koska television yläpuolella ei vieläkään ole toivomaani hyllytasoa, siirsin kuminauhavaijerin a.k.a vaihtuvan taidenäyttelyni paikkaa. Vielä riittäisi valkoisille pinnoille vaikkapa kokonainen taulukokoelma! Mutta keskitytääs nyt yhteen asiaan kerrallaan, kerta yhdessä tukassakin on jo tarpeeksi ajateltavaa.

Sinne meni. Viimeiset, kesällä poimitut ja pakastimen kätköihin piilotetut mansikat. En sitten jättänytkään talven varalle yhtä ainoata… Saman kohtalon kokivat myös jo hieman nahistuneet raparperit ja jääkaapilta maistuvat valkoviinimarjat. Mitä nopeaa, helppoa ja vieläpä suhteellisen terveellistäkin näistä voisi valmistaa vielä iltakymmeneltä, kun makeanhimo on jo suklaalevyllistä vaille? Pellillinen kaurapaistosta? Jes!

Kaurapaistos on varmaankin yksi helpoimpia jälkiruokia, joka kelpaa niin aamupalaksi, välipalaksi, iltapalaksi, kuin krhm… jokapalaksi. Variaatioita voi muodostaa erilaisten hedelmien ja marjojen yhdistelmistä ja tässä tosiaan on vain kokin mielikuvitus rajana. Netti on luonnollisesti näitä reseptejä pullollaan ja niitä muokkailemalla (esimerksiksi vähentämällä rasvan ja sokerin määrää) saa valmistettua oman maun mukaansa taatusti kelpo paistoksen!

Koska olen siirtynyt suurimmaksi osaksi gluteenittomaan ja maidottomaan ruokavalioon (en huvikseni, vaan siksi ettei vilja- ja maitotuotteet yksinkertaisesti sovi vatsalleni), käytin kaurapaistoksen tekoon gluteenittomia kaurahiutaleita ja kasvirasvaa. Vaniljakastikeen sijaan nautin kaurapaistoksen Alpron vaniljajuoman kera, joka on muuten pirun hyvää! Nyt alkoi muuten tehdä mieli vastaavaa syksyn omenoista valmistettuna…

Levitä pellille kuoritut ja viipaloidut raparperit (3-4 kpl), sekä valkoviinimarjat (3-4 dl). Sulata rasva (noin 100 g) kattilassa ja sekoita mukaan tumma ruokosokeri (alle desi riittää) ja kaurahiutaleet (3 dl). Mausta kanelilla. Kaada seos raparperien ja marjojen päälle. Kypsennä 225-asteisessa uunissa keskitasolla, kunnes paistos on saanut hieman väriä. Kaurapaistos on helppo valmistaa myös uunivuoassa.