marraskuu 2014

Keltaiset anorakit on jo haudattu kaappiin ensi syksyä varten odottelemaan. Seuraavat puoli vuotta mennään keltaisilla valokuvilla! Olen erittäin taagilla postaustoiveiden ja -ideoiden kanssa, mutta vuodenaika ei tee kanssani toivottua yhteistyötä. Kun töihin meen on pimeää, kun töistä tuun on pimeämpää… Karjalaisen Jukkakin sen tietää.

Jos kynttilän hohtoisen tunnelman saisi vangittua valokuviin, olisi bloggaaminen talvellakin ihan piis of cake. Sen sijaan mennään näillä ja odotellaan että keltainen valonlähde siirtyisi hehkulampuista taivaalle.

Mutta oli näillä keltaisilla kuvilla pointtikin! Olen ryhtynyt jouluvalmisteluihin – siskoni mielestä turhan aikaisin. Kodissa tuoksuu hyasintit (jotka upposivat muuten kuin nyrkki silmään Marimerkon pieniin kulhoihin) ja sinne tänne on ripusteltu havunoksia. Ikkunassa roikkuvat, lasiset ”hehkulamput” bongasin Iso-Roban Smyygistä. Niihin voi kätevästi sujauttaa vaikka sesonkiin sopivia kasveja.

Ai niin, arvonnan voittajakin on saatu selville! Maanantaisympatiat lähtee seuraavan kommentin lähettäneelle: ”Oih, noin ihanista pakkauksista omatkin maanantait vois kerrankin olla iloisia ^__^” Onneksi olkoon! Toivottavasti luomuherkut lämmittävät synkimpinäkin iltoina. x

Sen sijaan että jakaisin teille todellisia maanantaifiiliksiäni, heittäydyn peiton alle kera teen ja suklaalevyn. Ok, levyjen. Juuri tälläisiä päiviä varten olen jemmannut näitä Seed and Beanin luomusuklaita, joista osa on vieläpä täysin vegaanisia = ei maitoa, ei vatsakipuja. Etenkin kookos+vadelma on kombona mieletön!

Koska jonkun toisenkin maanantai on saattanut olla silkkaa silsaa, ajattelin virtuaalisympatioiden lisäksi arpoa vällyjen väliin vähän luonnonmukaista lämmikettä! (Miten sainkin sen kuulostamaan noin vastustamattomalta.) Kommenttiboksiin tulleiden terveisten kesken (24.11 asti) arvotaan ylläripaketti marraskuisten maanantai-iltojen lohduksi – muistakaa vain jättää viestinne yhteyteen toimiva sähköpostiosoite! Rauhaa ja rakkautta, kamut. // Tuotteet saatu testiin blogin kautta.

Tähän päivään on kuulunut neljän pyykkikoneellisen lisäksi sarja, jonka katsomiseen olen kuluttanut tänään aboutirallaa viisi tuntia… Jotenkin sen perusteella ajattelin sarjan olevan vinkkaamisen arvoinen, eh?

Fargo on alunperin vuonna -96 ilmestynyt, Coenin veljesten tuottama, ohjaama ja käsikirjoittama elokuva, jonka pohjalta on tehty nyt myös tv-sarja. Sarjan kerrotaan perustuvan tositapahtumiin, mikä on oikeastaan vain kikka saada katsojia suhtautumaan tapahtumiin henkilökohtaisemmin. Ja mikäs siinä, kun koukkuun jäi jo ensimmäisestä jaksosta lähtien!

Elokuva ansaitsi aikoinaan yli viisikymmentä palkintoa, eikä sarjakaan ole jäänyt niiden osalta täysin kylmäksi. Fargon vahvuus piilee näyttelijöissä, sekä erittäin kieroutuneessa, mustassa huumorissa. Parhaillaan sarjaa näyttää uusi tv-kanava Hero, mutta jos on yhtä malttamaton kuin minä, voi hankkia ilmaisen kokeilukuukauden Ruutu+:lta ja katsoa kaikki kymmenen jaksoa vaikka putkeen!

Koska kaikella hyvällä on tapana loppua aikanaan, saa kommenttiboksiin vinkata lisää hyviä sarjoja, jottei vaan tekeminen lopu marraskuun synkkinä iltoina kesken!

Ps. Satsumat loppu. Mitä mä just sanoin?

Edit: Suomi mainittu, torilla tavataan!

Reilu viikko sitten vastasin puheluun, jota olin jännityksellä sormet ristissä odottanut. Olin päässyt mukaan Olympuksen kamppanjaan, jossa kuusi bloggaajaa stailaa lukijansa uusien PEN E-PL7 -kameroiden mukaan. Hihkaisin ääneen ja toivoin parikseni ihanaa Henriikkaa, joka on livenä vieläkin mielettömämpi!

Stailauspäivänä kävimme Objectin myymälässä valitsemassa sopivan rennot releet, joista sai yhdessä meikin ja hiusten kanssa taiottua oikein tyylikkään asukokonaisuuden. Vaikka stailaus oli Henriikan vastuulla, oli tarkoituksena löytää kuitenkin sellainen asu, joka tuntui myös meikäläisen mielestä hyvältä. Ja nappiinhan se meni – ihan kuin olisin neidin stailaustaitoja missään vaiheessa nyt epäillytkään!

Tässä välissä kuvaan astutte kuitenkin te, rakkaat ystävät. Stailauksista on nyt meneillään äänestys, jossa on mahdollisuus voittaa Olympuksen PEN E-PL7 kamera, joka kaulassanikin killuu. Jos minut äänestetään kolmen parhaan joukkoon, voi samainen kamera olla myös minun! Iiih!! Niin kuin joskus aikaisemmin taisinkin mainita, on tällä hetkellä pienemmän kameran tarve suuri. Postauksiakin tippuisi varmasti useammin, jos kamerani mahtuisi joskus mukaan laukkuun, tai ei olisi niin raskas kannettavaksi… Siispä ääniä meidän tiimille! Jes vaan!

Yritän parhaillaan keksiä sopivaa aloitustapaa uudelle rakkaustarinalle, vaikka otsikkoni taisikin jo pilata kaiken. Tarinan ensimmäinen kappale voisi alkaa jotenkin näin: Kun sinut ikkunan takaa silloin ensi kertaa näin, samassa jo köyhää kukkaroani pyörittelin väärinpäin. Okei, meni jo (huonon) runouden puolelle. Pointtina oli, ken arvata saattaa, vastikään löytämäni u n e l m a kengät. Pitkään mietin ja arvoin (kenkien ulkonäkö ehti jo paljastamaan mokomien hinnan), kunnes uskaltauduin liikkeeseen sisään.

Myyjä kertoi etsivänsä liikkeeseensä (Parisi, Galleria Esplanad) ainoastaan eurooppalaisia kenkiä ja hankkivansa myyntiin vain harvoja kokoja. Esimerkiksi noista kengistä mulla ei ole täällä kun noi kolmekutoset. No mutta, sehän on selvää. Kassalle ja kotiin! Täysihintaisina en olisi kenkiä luultavasti pystynyt ostamaan, mutta 30 %:n alennuksen jälkeen en voinut enää edes harkita – varsinkin kun tietää kenkien takaa löytyvän pieni italialainen perheyritys AGL, joka valmistaa tuotteensa käsin korkealuokkaisia raaka-aineita hyödyntäen.

Eiväthän nuo nyt ne lämpimimmät talvipopot ole, mutta pirskuleen kauniit ainakin! Se olkoon ihan riittävä perustelu, sanoi Paju kun villasukkia nahkakenkiinsä tunki.