Miten hiustenleikkuu voi jännittää niin paljon, että uudesta tukasta on nähnyt unta jo useamman kerran? Viime yönä se eskaloitui painajaiseen, jossa huomasin nukkuneeni pommiin, enkä koskaan päässytkään parturituoliin kynittäväksi. Rankkaa.
Mutta tänään se päivä on täällä. Jos ei kohtalo pane matkanvarrella vastaan, istun kahdeltatoista Kampaamo Loistossa, Mikon hellässä huomassa. Toivottavasti Mikko ymmärtää itselleni vielä hieman epäselkeät visiot pääni suhteen yhtä hyvin kuin Jennin hiusten, joista inspiroiduin niin, että oli ihan samalle kampaajalle päästävä!
Niin ja joo, päätin sittenkin ripustaa koukut oman huoneen somistukseksi keittiön sijaan. Tyhjät seinät ja ovet kaipasivat sitä jotain. Koska television yläpuolella ei vieläkään ole toivomaani hyllytasoa, siirsin kuminauhavaijerin a.k.a vaihtuvan taidenäyttelyni paikkaa. Vielä riittäisi valkoisille pinnoille vaikkapa kokonainen taulukokoelma! Mutta keskitytääs nyt yhteen asiaan kerrallaan, kerta yhdessä tukassakin on jo tarpeeksi ajateltavaa.
2
En omaa insta profiilia, niin laitanpa kommenttini tänne. Tanssii tähtien kanssa…. Kukapa nostaisi kissan hännän aidalle ellei kissa itse.
Niin, onhan se helppo tulla tänne nimettömästi kommentoimaan kun Instagramissa ei pysty 😉