heinäkuu 2013

Kuumehoureiset terveiset syvältä sängyn pohjalta! Eilen töistä kotiin hoiperrellessani mittasin otsalohkoani jomottavan lämpötilan ja siellä kolmekasissahan se veteli. Eikun soitto lekuriin ja sairaslomalle! Saattaapi olla että lähes syksyä muistuttavalla heinäkuulla on ollut jotain tekemistä vilustumiseni kanssa. Muiden lääkitessä itseään inkiväärillä ja hunajalla, vetelee meikäläinen poskeensa pullaa ja suklaata. Toimii!

Hieman vilpoisen, heinäkuun viimeisen illan (buu!!) kunniaksi tulin muistelemaan kulunutta kesää, josta on totisesti löytynyt monen monta helteisen kaunista päivää. Fok_itin julkaiseman sarjakuvan jälkeen tunsin itseni hölmöksi ja päätin että valitusvirteni kaipaa rinnalleen hieman positiivisempaa vastinetta. Missäs muualla minä olen sitten peppuani kuluttanut kuin työpaikalla? No tanssilattialla tietysti!! Viimeisten kuukausien aikana on tullut krebailtua enemmän kuin miesmuisti sallii. Kesän parhaita kemuja vietettiin Kyläsaaressa, jossa juhlintaa jatkui auringonnousuun saakka.

Kosteiden iltojen vastapainoksi tulevat rauhalliset aamut hiljaisissa kahviloissa. Jos joku ei ole vielä käynyt Kalevankadulla sijaitsevassa Gran Delicatossa, suosittelen suurella sydämellä! Ne vastajauhetuista pavuista valmistetut kahvit ja tuoreet chiabattat, ai että! Gran Delicato henkii kreikkalaista tunnelmaa ruutulattioineen, pienine tauluineen ja katulyhtyineen. Kahvilassa myydään myös kahvia, jota on ihan vain erikoisen nimensä puolesta joskus maistettava, haha!

Kesällä olen ehtinyt myös syömään. Ja paljon. Skifferin mozarella-tomaatti liuska VS kotitekoinen vuohenjuusto-munakoiso pide!! Aaah. Hampurilaisiakin olen jonkin verran ehtinyt kumoamaan vatsalaukun pohjalle… Erityisesti Kitchin ja Torin vegeburgerit ovat olleet mieleen, mutta myös kodin puolella on taiottu herkullisia luonnoksia. Bataattiranskalaiset mä vaan sanon hei! Kuumehan tässä vaan nousee näitä suussa sulavia makuja muistellessa.

Olenhan minä toki niitä terveellisempiäkin herkkuja syönyt… Mansikka-aika taitaa olla kohta jo ohi ja pakkanen ammottaa edelleen tyhjyyttään. Mustikoita olisi saatava siis asap!! Eihän talven yli selviä millään ilman aimo annosta C-vitamiinia. Tekisi niin mieli laittaa rinkka selkään ja lähteä syksyllä Lappiin keräilemään monta kiloa luonnonantimia. Tai ehkä isi vois…

Näihin salaa kuvattuihin, ystävien makuuhuoneisiin on hyvä lopettaa. Kovin tunnelmallisia pesiä, vai mitä? Jatketaan tarinointia kuvien merkeissä elokuun puolella, vaikka kaikki minua Instagramissa seuraavat näkevätkin ne jo toistamiseen. Hyvää yötä kaikille!

Vaikka ulkomaanmatkat, mökkireissut ja festarit jäivätkin omalta osaltani välistä (toivottavasti Flow ehtisi korjata virheistä edes viimeisimmän…), on työntäyteiseen kesääni kuulunut sentään täydelliset aamiaiset tuoreine marjoineen, sekä elämäni ensimmäinen diy-projekti! Ei minusta ehkä räätäliä saa, mutta shortseista tuli aika söpöt vaikka itse sanonkin. Myös kotikolon puolella on tapahtumassa pientä muutosta. Vaikka mieli olisi musta, ei se tarkoita sitä että sisustuksenkin pitäisi olla! Heh-heh.

Ps. Fok_it yksi, meteorologit nolla.

Voitteko kuvitella? Mulla on kynnet! Ja vieläpä ihan luonnolliset sellaiset! Pahamaineisen kynsien_pureskelu_tavan lisäksi kynsieni laatu on ollut kautta aikojen erittäin pehmeä ja taipuisa, jonka vuoksi kasvattaminen on ollut lähes mahdotonta. Nyt olen kuitenkin onnistunut pitämään kynteni suhteellisen pitkinä edellä mainituista epäkohdista huolimatta, vaikka jälkimmäinen vaiva uhkaakin katkaista onneni hetkenä minä hyvänsä. (Onko muilla samanlaista ongelmaa kynsien kanssa? Luulen että vaiva on omalla kohdallani enemmänkin geneettinen, kuin johtuisi esimerkiksi B12-vitamiinin puutoksesta.)

En ole koskaan ollut kummoinen kynsien lakkaaja, sillä lyhyitä kynsiä on ollut niin hankala maalata – varsinkin jos pensseli sattuu olemaan erityisen leveä. Kynsieni kasvettua olen kuitenkin innostunut manikyyrileikeistä uudella tavalla. Jos vaatekaapin värivarasto sattuu koostumaan suurimmaksi osaksi pelkistetyistä, mustan ja harmaan sävytteisistä vaatekappaleista, on asukokonaisuutta mukava piristää pienillä yksityiskohdilla. Ja mikäs iloisten väripilkkujen virkaa ajaisi paremmin kuin karkkimaisiksi lakatut sormenpäät!

Kesällä suosin kynsissä heleitä ja tyttömäisiä värejä. Essien pastellilakat mint candy apple ja off the shoulder ovat niin herkullisia, että toisinaan valinnanvaikeus voi päätyä kompromissiin! Lakkavalikoimaan saattaa päätyä seuraavaksi korallinsävyinen tart deco, joka tuo mieleen kuuman hiekkarannan ja kauniisti päivettyneen ihon. Syötävän söpöjä!

Edit: Tajusinpas juuri että kyseiset lakat sopivat täydellisesti blogini uuteen ulkoasuun. Hihi!

Moi! Täällä puhuu universumin huonoin bloggaaja! Isäni kysyi olenko kirjoitellut sinne plokiini mitään pitkään aikaan ja heristeli sormeaan siihen malliin että oli mentävä pöydän alle hetkeksi häpeämään. Puolustuksesi voisin ehkä mutista tuttuun tapaani jotain päälleni kasaantuvasta työmäärästä ja siitä kuinka kesällä ei vain yksinkertaisesti kerkeä, mutta kun kyseessä on tälläinen projektipäällikkö kuin minä, jätän astumatta kyseiselle aihealueelle.

Vaikka yhtä postausta kuukaudessa ei voi mitenkään perustella, voisin kuitenkin näyttää missä tarkalleen ottaen suurimman osan ajastani kulutan. Pääkallopaikkana toimii Mannerheimintien ja Bulevardin kulma, jossa työpaikkani Granit sijaitsee. Ei hassumpi sijainti jos minulta kysytään! Ainoa miinuspuoli on lähistöllä sijaitsevat lounasravintolat, joihin uppoaa rahaa pahimmillaan viisi kertaa viikossa… Epätoivoinen kotirouva etsii kokkia tositarkoitukseen!

Kuinkas moni teistä tunnustaa käyneensä jo Granitissa kiertelemässä? Eräs mukavanoloinen tyttö uskaltautui vetäisemään viime viikolla hihasta ja kertoi tunnistaneensa minut blogini kautta. Siinä punastellessani kiitin ja sopersin jotain huonosta omastatunnostani teitä ihania lukijoita kohtaan. Se että joku tulee ja kertoo pitävänsä höpinöistäni keskellä hiostavaa työpäivää ja muistuttaa minua siitä mikä minua täällä ylipäänsä pitää, on mieletöntä. Virtuaalihalaus ja iso kiitos siitä!

Seuraavaksi ajattelin keittää ison kupin kahvia ja mennä sisäpihan suojaan loikoilemaan. Nyt on aika ottaa pikakiri auringon alla, jos haluaa kuulla vielä tänä kesänä itseään kutsuttavan muullakin lempinimellä kuin kalkkilaivan kapteeni. Toivottavasti kuulette minusta vielä heinäkuun aikana, heh-heh! Granitin tytöt kiittää ja kuittaa!