Auts. Hieman kirpaisee nämä reissumuistelot keskellä pimeää ja kylmää marraskuuta. Osa minusta taitaa kuitenkin vain säästellä kuvia tarkoituksella, sillä mikäs lämmittäisi enemmän kuin kuvat hellehepenistä talven kynnyksellä. Ei auta muu kuin hypätä vielä kerran Dubrovnikin sydämeen, punatiilikattojen valtamereen.
Viimeisenä päivänä kiipesimme tikapuita pitkin taivaaseen. Tai siltä se ainakin tuntui. Kapeat ja korkeat rappuset johtivat vanhaa kaupunkia ympäröivälle muurille, josta näköalat olivat kerrassaan upeat.
Vanhoissa tähystystorneissa oli tunnelmaa. Sieltä mistä ennen pamautettiin ruutia menemään, avautui nyt kimmeltävä merinäköala.
Miltäköhän tuntuisi asua keskellä autenttista, osittain yli tuhat vuotta sitten rakennettua vanhaa kaupunkia? Vähän eri fiilis kuin Sörkän piritorilla, kö.
Kenellä soi Fort Boyardin tunnusmusiikki päässä? Kuvaan vielä muutama alligaattori painimassa silikonirintaisen naisen kanssa ja seikkailufiilis on taattu!
Dubrovnikissa kirkkoja oli enemmän kuin Helsingissä R-kioskeja. Kaiken lisäksi lähellä.
Tarkkasilmäinen saattaa huomata, että molemmat sandaalini ovat rikki. Ei se mitään, korjautin ne suutarilla juuri ennen reissua.
Juuso Tapio Talsi likes your photo.
Väsynyt turisti vaelluskengissään kiittää ja kuittaa. Videomateriaalista innostuneet, hihkaiskaa!
16
HIH!
Joo videoo!! Ja jukra on upeen näköstä, tonne nyt heti kiitos 🙂
Hih!! Upeen näköstä, hienoja kuvia 🙂
hih!
hih!
iso HIH!
hih!
Nyt se on päätetty. Tämä pariskunta suuntaa ensi kesänä taas ihanaan Kroatiaan!
Hiih!
http://thatturnip.blogspot.de/
Jee Tupu! Ihana kuulla :–)
Kiitos kovin!
Mennäänkö samaa matkaa?
Mistä toi sun ihana pinkki käsikoru on? 🙂
H&M! :—)
Oi ihania kuvia!! Ei kyllä yhtään helpota matkakuumetta >:(((
sufy, i know :–D feel you