Toinen saariretken pysähdyksistä oli kapteenin perheen kotikylä. Kun kerta familybisnes oli kyseessä, turistilauma suuntasi nautiskelemaan kapteenin äidin valmistamaa, neljän ruokalajin päivällistä.
Perheen kotia ympäröi kalastusverkko, joka loi rauhallisen välimerellistä tunnelmaa.
Kapun äidin ja vaimon lisäksi meidät vastaanotti perheen boss, joka vartioi kuuliaisesti fisuntuoksuista reviiriään.
Armoton maukuna alkoi siinä samassa, kun pöytään kannettiin lautaset. Kuokkijoilla ei ollut kuitenkaan mitään tsäänssejä ruokapöydän alle tipahtaneille makupaloille.
Alkupalakeittoa seurasi itse kalastetut sinisimpukat, jotka olivat allekirjoittaneelle elämänsä ensimmäiset!
Pääruoaksi oli tuoretta, aamulla pyydystettyä kalaa. Juurikin sitä lähiruokaa, mitä me kaupunkilaiset arvostamme.
Jälkkäriksi vahvaa kahvia ja mamman minimunkit! Niin liikkistä! Kiitimme kovasti perheen päätä herkullisesta päivällisestä ja vilkutimme hyvästiksi.
Sitten paatille ja kohti retken viimeistä saarta.
Heruux heruux, kyl saletisti natsaa…
Viimeiselle saarelle päästyämme alkoi aurinkokin jo hiljalleen laskea. Kalastajapapat selvittelivät pitkän päivän päätteeksi verkkojaan.
Iltarusko maalasi turkoosin Adrianmeren sekaan oranssia ja punaista.
Omat maisemat kiinnosti kuitenkin skidisti enemmän…
Pitkä päivä alkoi olla pian itse kullakin pulkassa…
Viimeinenkin kalastajavanhus nosti verkkonsa merestä ja suuntasi kohti kotia.
Myös se väsynyt ja hiljainen turistiryhmä, joka aaltojen keinuttaessa tuudittautui lopulta syvään uneen.
8
Haluan tonne, ihania kuvia <3 Kiva katsoa tällaisia kun mulla on ihan törkee matkakuume..
tosi upeen näkönen paikka :::: ) ja niin söpöjä kisuja, tuitui !
lauantaimurhetytto.blogspot.com
Riikka, i feel you :–D Mä mussutan suklaata ja tuijotan tota syysmyrskyä tuolla ulkona, yäää!!
Noiden kissojen ohi ei voinut kyllä kävellä ilman että ottais edes yhtä kuvaa :3
Jotenkin tosi kaunis postaus! Kuvat ovat kauniita, niinkuin aina ja suloista että ne tavallaan kertoivat tarinan. Tosi kiva.
Kiitos kauniista kommentistasi!
voi ihania kuvia! näistä tuli aivan mieleen parin vuoden takainen Kroatian reissu, viiminen saari tais olla Kolocep? Näytti ainakin niin kovin tutulta! 🙂
Kiitos Matleena! Mä en millään saa päähäni noita saarien nimiä, mutta voi hyvinkin pitää paikkaansa :–)