En ole uudenvuodenaaton ystävä. Siinä vuoden epäonnisin juhla vapun lisäksi. Tänä vuonna suunnitelmia ei ole. Ehkä hyvä niin, sillä ne menisivät kuitenkin pilalle. Pessimistin tehtävänä on kyhjöttää kotona ja seurata paukkuja suorasta tv-lähetyksestä. Korkataan sille. Hyvää uutta vuotta 2012 kaikille!
2011
Huonosti nukutun, painajaismaisen yön jälkeen herään silmiä vihlovaan päänsärkyyn. Pakottaudun irti pehmoisen täkkini uumenista talutushihnan vietäväksi harmaaseen pakkasaamuun. Kaikkialla näyttää elottomalta. Oloni on yhtä kankea kuin kohmeinen pihanurmikko, joka tuntuu huutavan lumipeitettä ylleen. Tunnen sulautuvani ympäristön joukkoon. Väkisin, tahtomattani.
Ulkomaalaiset kummastelevat usein, kuinka me suomalaiset jaksamme joka vuosi pitkän, kylmän ja pimeän talven yli. Totuus on, ei me jaksetakaan.
En voi sietää luovuttajia. Olen kuitenkin aika ajoin yksi niistä. Syy johtuu luonteestani. Olen kissamainen nautiskelija, joka tekee mitä lystää ja silloin kuin huvittaa. Ryhdyn helposti leikkiin mukaan, mutta saatan äkkiä arvaamatta näyttää kynteni kiinnostuksen lopahdettua.
Näin kävi jälleen kerran. Syitä perääntymiseeni on paljon, mutta epävarmuus kiteyttää kuitenkin ajatuksissani kaiken. Se kertoo taas sen, etten ole vieläkään löytänyt kunnolla itseäni. Kokeilunhalua ja unelmia riittää, mutta silti mikään ei ole asettunut sisälleni vielä halutulla tavalla – pysyvästi. Ehkä ei tarvitsekaan. Ehkä en ole siihen valmis.
Pettymysten tuottaminen on raskasta. Varsinkin heille, joita rakastaa ja jotka tekevät vuoksesi kaiken. Tuntuu kuitenkin puhdistavalta saada asioita sanotuksi ääneen. Toisille valehteleminen on myös samalla valehtelua itselleen. Jos itse seisot horjuen päätöstesi takana, lähimmäisesi pitävät sinut kyllä pystyssä.
Ystäväni pohdiskeli elämäntilannettaan eräänä päivänä erittäin osuvasti: ”Mä oon toiminnan mies, mut en tiedä minkä toiminnan.” Onneksi hänkään ei paini tässä suossa yksin.
Hamoset ne kummittelevat mielessäin. Niitä on vaatevarastossani aivan liian niukasti. Zaran nettipuljusta löytyy jos jonkinmoista, mutta ainakaan keskustan liikkeessä en ole vielä kyseisiin törmännyt. Sopivaa kynämalliakaan ei ole vielä löytynyt. Metsästys jatkukoon…
Tässä vaatimaton joululahjatoivelistani. Nyt pukki kuulolla…
- Marc by Marc Jacobs / Classic Q Slim Zip Wallet. Kyseisen kaunokaisen perään olen kuolannut jo kuukausia. Netin kautta tilattuna tulee vielä huimasti halvemmaksi. Burgundy kiinnostaisi tällä hetkellä värinä enemmän kuin perus musta tai ruskea.
- Marimekko / Siirtolapuutarha -sarja. Astiakaappini kaipaa edelleen täydennystä. Olen erityisen heikkona kyseiseen sarjaan. Iittalan lahjakortillekin löytyisi varmasti käyttöä.
- Design House Stockholm / Work Lamp. Hei haloo, onks valoo? Ei muuten ole, sillä valaistukseni on suoraan sanottuna surkea. Eteisestä ja keittiöstä uupuu vielä sisustukseen sopivat valaisimet. Tosin käytännöllisimmän sijan vie edelleen puuttuva lukulamppu…
- Viktor Rolf / Flowerbomb. En pääse tästä tuoksusta yli enkä ympäri.
- iPhone 4S. Ehkä se tämän hetken tarpeellisin joululahja vanhan kapulani tilalle.
- Eames / Dining Chairs. Nämä jääköön ehkä vielä haaveeksi sisustuksen puolella, sillä ruokatuolit itseltäni jo löytyvät. Ihanat ne ovat silti.
- Kamera. Yksi iso peace of crap. Milloin reistailee salama, milloin muistikortti.
- Kuvankäsittelyohjelma. Nimittäin sitä ei ole. Pitäähän ne otokset muoxii?
- Kuvaaja. Itsehän olen täysin noobie. Eikä tuolla järkäleellä pahemmin omasta pärstästä kuvia itse oteta. Jalusta, sekä itselaukaisimen kaukosäädin puuttuu. Olisihan täällä tosin tuo bloggaajien suosima hovikuvaaja…