marraskuu 2010
Anonyymi sanoi…Hahaha tää postaus ois ollu ilman tota sun edittii aika paska! Hahaha, niinkö? Eikö kukaan tosissaan lämmennyt kuville jaloista ja koirasta? Outoo. Tässäpä teille sitten noloja itselaukaisukuvia, olkaapa hyvät! Harmi vaan etten bloggaajana omista sellaista niin sanottua hovikuvaajaa, joka kulkee paikasta toiseen kanssasi kuvaten päivänasujasi tunnin välein.
Olen siksi tullut nyt siihen tulokseen, että aijon heivata tämän lähes neljä vuotta vanhan Nikonin D70 järkkärini (alan jo hyväksyä sen tosiasian ettei minusta ole aukkojen ja suljinaikojen asiantuntijaksi) jollekin sitä kaipaavalle ja hankkia tilalle itselleni järkevämmän vaihtoehdon – digitaalikameran. En ajatellut kuitenkaan luopua terävästä kuvalaadusta, vaan panostaa hieman parempaan. Osa Splitin kuvista on otettu siskoni Canon Powershot G10 digitaalikameralla ja olen ollut siihen melko tyytyväinen. Siksi pidän luonnollisena vaihtoehtona seurata siskoni jalanjälkiä ja siirtyä kaksi mallia uudempaan vaihtoehtoon – Canon Powershot G12:sta. Pidän kameran ulkomuodosta ja erityisesti sen koosta. Hyvin usein olen jättänyt järjestelmäkamerani kotiin vain sillä perusteella, ettei sitä jaksa raahata minnekään kokonsa ja painavuutensa vuoksi. Olen myös mahdollisesti saattanut perustella tämän sillä, ettei siidereitä ja kameraa voi kantaa enää samassa laukussa… Hups.
Edit: Muutin vielä bannerin tekstin paikkaa. Nyt ehkä hieman selkeämpi kokonaisuus!
Joku mokoma löi jo varmaan vetoa siellä, että tätä päivää ei tulisi koskaan tässä blogissa tapahtumaan, mutta ähäkutti! Eihän tähän mennyt kuin vaivaiset neljä kuukautta… On siis aika jättää hyvästit Splitille (kuulinko jonkun huokaisevan helpotuksesta?) ja siirtyä lopultakin tälle vuosisadalle.
Mitä persettä. Tuolta jäähelvetistä kotiin palatessani olin täysin varma siitä että lämpötila hypotermiatila lähentelisi vähintään miinus sataa, mutta mittari kehtaakin väittää että siellä olisi mukamas vain noin -3 astetta pakkasta?! Odotan innolla seuraavaa viikkoa, nimittäin sen verran kivoilta luvatut lukemat näyttävät. Jos iltapäivälehtien ennustuksiin on uskomista, niin vedän kyllä välittömästi narun kaulaani. Mitä jos turvauduttaisiin itserääkkiin ja katselisimme muutaman lomakuvan vielä yhdessä ennen täydellistä joukkoitsemurhaa? Awesome!
LOL OMG WTF?! Meinasi tältä tytöltä tulla kyllä pienet risteilyn jälkeiset ylläripuklut suuhun kun kotiin palattuani avasin tietokoneen ja luin tämän. Enpä olisi kyllä uskonut, kiitos! Nyt kun lukijamääräkin nousi aika huomattavasti, niin on pakko antaa pieni varoituksen sana jo näin etukäteen. Kuten huomaatte, postaustahtini on ajoittain päätä huimaava ja lukuiset selitykseni tälle vielä parempia… On mm. ihan ok kertoa vieläkin heinäkuisesta lomamatkastani Splitiin? Eegh… I’m working on it. Nyt vuorossa on kuitenkin maistiaisia tiistai-torstai väliseltä Tukholman risteilyltä, jonne lähdin ehkä hieman kyseenalaisella kokoonpanolla: