lokakuu 2010

En ole tainnut esitellä teille vielä maailmankaikkeuden ihaninta ihmistä? Hänen nimensä on Sylvia a.k.a Mamsy a.k.a Syltty a.k.a Mamsse a.k.a Mylvikki a.k.a Sylvikki a.k.a Mamelukki… (Rakkaalla lapsella on luonnollisesti monta nimeä.) Hän on ikuinen mopotyttö, rodultaan intiaani ja muistuttaa hieman söpöä kumiankkaa. Kyseinen pälle (tottelee myös kutsuttaessa) on ehdottomasti rakkain ystäväni – jos ei siis lasketa uutta bff:ääni… Näin tiivistettynä hän on kaunein tuntemani nainen sekä sisältä että ulkoa ja ansaitsee siitä syystä vähintään kokonaisen hypetyspostauksen itsestään!

Ette varmaan arvaa millainen itku pääsi kun kuulin Mamsylin (lisätään lempinimien joukkoon…) liittyneen syyskuussa Skotlannin säkkipillikerhoon, jossa ommellaan lauantai-iltaisin kilttejä pienessä ympyrässä ja hyräillään merirosvolauluja. Aika nolo harrastus? Olisit vaan pysynyt täällä Helsingissä. Vaan ei auttanut uhkailut eikä rukoilut. Sinä lähdit pois ja minä katselin lentokentältä loittonevaa selkääsi, johon sinun kaksi parasta ystävääsi puukottivat… MUAHAHAHAA!!

Raukka oli soitellut viikonlopun bilefiiliksissä ystävilleen ja saanut tympeän vastaanoton. (Part of the plan of course!)
Pidättelimme hengitystä neidin saapuessa kotiin ja valmistauduimme meitä uhkaavaan pusuhalitulvaan!

Kumiankka halusi heti pallomereen uimaan.
(Pistin kostoksi ammattilaisvalokuvaajamme puhaltamaan sata ilmapalloa. Kattokaa nyt noita pikku rimpuleita!)

Rikostoverini Lunkku! Uusi bestikseni ja bilejärkkäreiden kingi nro 2!

Meiltä tarvittaessa bileisiin myös catering palvelut!

4 real!! Wille pärjää koko loppuvuoden näillä safkoilla…

…ellei sitten tämä kyseinen neiti ei tule kylään.

Amatöörin viha. Ammattilaisvalokuvaajastamme ei taida pahemmin kuvia olla. 
Ihan hyvä, pysyttele siellä kameran takana vaan biaaatch!

Meijän ihana Symppis innostui tanssimaan.

Bileiden isäntä päätti lähteä leikkiin mukaan.

Kattokaa nyt noita kahta.

<3

How sexy?! Siis meinaan toi vasen alakulma.

Now you’re talking!

 Menossa mukana oli myös tanssiduo fork & knifes!

Parivaljakko oli täysin kertakäyttökamaa…

Soittakaa Evil boy!

MAMELAPA UMNQUNDUWAKHO! ANDIFUNI UKUYAEHLATINI! SUKUBAMMBA INCANCA YAM!

EVIL BOY 4 LIFE! YEBO! EVIL BOY 4 LIFE!  

KUKA @#%!!? ON SYÖNYT KAIKKI PATONGIT?!?

 HAHAA! BUSTED!!

HEI WILLE!! MULLA ON SULLE KAKS ASIAA…

 Ihan salee meitsin puhaltama ilmapallo!

Ihan salee Teklan puhaltamat ilmapallot…

Nice titties ya got!

Nice stache ya got!

Klo 20.00 xD

Finally. Lähes kahdenkymmenen vuoden odotuksen jälkeen jotain alkaa vihdoinkin tapahtua tässä talossa. Hieno ajoitus sinänsä, kun toinen lapsista on jo lentänyt pesästä ja toinen harkitsee vakavasti ajoittain samaa. Lieneekö sitten tarkoitus krhm? No aloitetaan nyt kuitenkin tästä ja leikitään että uusi huoneeni on yksiö ilman keittiötä ja vessaa. Eipähän ainakaan kukaan ole oven takana perimässä 700e vuokrakuluja kuukaudessa. Saan rauhassa panostaa sisältöön, joka onkin tälläiselle tulevalle sisustajalle kaikki kaikessa.

Ennen muutosta huone oli väriltään vaalean keltainen. Teininä osoitin vauvankeltaiselle värille mieltäni repimällä seinästä puolet maalipintaa irti. Loistavaa vihanhallintaa, suosittelen. Lattioita päällysti tuolloin vaalea muovimatto epämääräisillä ruskeilla pilkuilla, joka muistutti lähinnä koiran oksennusta. Huonetta hallitsi massiivinen Lundian kirjahylly, jonka anti-esteettisyydestä voisi kirjoittaa vaikka kirjan.

Voitte siis varmasti kuvitella minkälainen mielenrauha pääni sisällä vallitsee, kun katson lämpimillä maanläheisillä sävyillä (ajopuuta ja tofua) maalattuja seiniä ja uusia öljyttyjä tammilaminaatteja. Pian pääsen nukahtamaan valkoisen katon alle, jossa ei enää ole 6-vuotiaan minäni aiheuttamaan limaeläin tahraa.

Oma muotiblogikirpparini osoittautui menestykseksi! Sain haalittua macbook pro-kassaani lähes 200€ lumppujeni avulla. Okei, puolet myytävistä räteistä kuului siskolleni, joten suuri kiitos hänelle siitä. I own you! Seitsemän tunnin istuskelu vetoisassa hallissa otti kuitenkin veronsa ja päädyin lopulta kolmen päivän sairaslomalle heti maanantaina. En ole kuitenkaan varma kuulinko lääkärin neuvot sairauden voittamiseen oikein? Sanoikohan hoitajatäti minulle että kuume laskee vai nousee, jos vietän sairaslomapäiväni kaupungilla sovittelemassa uusia vaatteita? Tämän aamun perusteella veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa… Taidankin nyt näin jälkiviisaana kietoutua paksuun kaulaliinaan ja keittää ison kupin kuumaa teetä.

Mikä viive chat-sisko? Pikkusiskoni mielestä pahantuulisuuteni johtuu useimmiten siitä, ettei tietokoneeni toimi halutulla nopeudella. Se pitää kyllä täysin paikkansa. Jos laitan sun koneen nyt päälle, niin onkohan se huomenna jo käynnistynyt? En menisi siitäkään aivan takuuseen. Eipä siis mikään ihmekään että kerron heinäkuisesta Splitin reissustamme kolmen kuukauden viiveellä. Vannoin joskus aikaisemmin hankkivani uuden läppärin sinä silmänräpäyksenä kun saan kunnollisen työpaikan. Nyt lähes kaksi kuukautta huoltoasemalla hommia paiskien (kuitenkaan sen suurempia summia säästelemättä…) saanen todeta, että nyt riittää. Maagisena 15. päivänä aion adoptoida hopeisen, kevyen ja vaivattoman nopean ihmeen hoiviini ja antaa sille suurta materialistista rakkautta sen pirullisen suolaisesta 1800e hinnasta huolimatta. Mielummin kiristelen hampaitani puolenvuoden osamaksu-sopimuksen takia kuin taistelen tämän kivikautisen paskan kanssa.

Quercus robus vinoz?

 Elä puttoo puttonen!

Vai olikohan se sittenkin Prunus padus vinkkeliz…

Päivän sivistysannoksen jälkeen maistui pieni hengähdytauko.

  Vaihdetaan yhdeksän tunnin iltavuoro tähän maisemaan, kiitos.

 Vaihtoon voisi mennä myös tämä talveksi ilmestynyt pesunkestävä suojaväri.

Moi äiti ja iskä! Terveisiä Splitistä! Ps. Lähettäkää lisää rahaa! Löysin täältä TopShopin.

 Vaatteiden vaihto ja taas mentiin!

Kyseinen Marimekon hamonen on tarkoitettu 6-vuotiaille. Iso vauva…

No raptorihan se siinä!

Söpö sellainen <3

 We wa-alk.

  Välkkäri jälkkäriksi jäätelökaffetta!

Maussa oli hienoinen punssi-vivahde…

Lopulta punssit lensivät melkein kaarena ulos suustani… Lomalla on pakko vetää ainakin kerran kunnolliset jätskiöverit!

Sitten rakastamaani aiheeseen, nimittäin postikortit! Terveisiä auringonpaahteesta! On todella kuuma, ainakin 30C joka päivä! Ollaan uitu paljon ja syöty hyvää ruokaa! Kuulostaako tutulta? Excuse-moi mutta ketä kiinnostaa? Kirjoitettavaa olisi riittänyt vaikka koko viikoksi, sillä vanhemmat katsoivat tärkeäksi kertoa matkastamme lähes koko suvulle…

Päätimme selviytyä tehtävästämme kuitenkin kertaheitolla ja kutsuimme apuun ystävämme Limun!

 Lopulta postikorttien jutuissa ei ollut enää mitään järkeä…

OBS! Kaikki Valtterin kirpparille sunnuntaina 17.10! Hukun varmasti sen tavaramäärän alle minkä joudun sinne raahaamaan, mutta huhuilkaa minua pöydästä nro 918!