elokuu 2010

split day 3

Tapahtumarikkaan viikonloppuni kunniaksi ajattelin viihdyttää teitä nyt toisellakin matkapostauksella. So here it goes!

Tiistaina 6.7 lähdimme aamupalan jälkeen katsomaan paikallisen torin vilinää.

Torialue oli pystytetty isojen lehtipuiden alle,
mikä teki paikasta entistä värikkäämmän myytävien kukkien, hedelmien ja vihannesten kanssa.

Lähdimme rannalle mukanamme kassillinen kypsiä nektariineja ja makeita kirsikoita!
Tällä kertaa päätimme testata paikallista hiekkarantaa.
Pisteitä vei kuitenkin maksulliset rantatuolit, sekä hieman turhankin matala uimaranta.
Turistirannalla oleennaisinta on valokuvata rumia aurinkovarjoja.

Nyt iski kirsikkahimo…

Auringonotto pisti nälkäiseksi, joten päätimme lähteä
metsästämään itsellemme ruokaa.

Viehättävän näköinen ravintola löytyikin aivan
parin sadan metrin päästä hostellistamme.

Söimme parvekkeella, josta avautui kaunis näköala ympärillemme.

Täytin itseni leivällä jo ennen kuin pääruoka oli ehtinyt pöytään,
sillä en voinut vastustaa leipien kanssa tarjoiltua herkullista tunalevitettä!
Ruoan jälkeen siirryimme lasillisille.

Herkullisen näköisestä kuvasta huolimatta, täytyy myöntää,
että kyseinen mansikka margariitta oli elämäni hirvein,
tai jopa järkyttävin drinkki ylipäätänsä.

Pahat drinkit kitattuamme lähdimme istuskelemaan vielä rantaan.

Splitin bulevardi oli illan tullen aina hienosti valaistuna.

Till I got flashed by the paparazzi...

…said Kanye.

29/08/2010 0

split day 2

Vielä kuukausi sitten nautiskelimme kesähelteistä terassivarjojen suojissa, heiluttelimme mitä tahansa eteemme osuvaa lentolehtistä tuomaan edes jonkinlaisen tuulenvireen kasvoillemme ja kittasimme kurkkuumme kylmää juotavaa helpottaaksemme edes hetkeksi hiestä märkää oloamme.

Eilen säätiedotusta katsellessani havahduin, kun kuulin meteorologin manaavan jotain omituisia kirouksia yöpakkasista, hallasta ja koleasta lämpötilasta. Sitten iski perinteinen syysmelankolia. Missä vaiheessa lämpötila on ehtinyt laskea ainakin 20 astetta? En odottanut elokuun olevan vielä täysin lokakuun veroinen. Pyrin säästymään täydelliseltä masennukselta ainakin siihen asti kunnes puut ovat paljaat ja maa valkoinen. Sommaren är kort – hösten kommer snart.

Muutaman viime viikon aikana on ehtinyt tapahtua paljon. Irtisanouduin mm. paskapalkkaisesta työpaikastani (jossa viihdyin alle viikon verran…) ja hain töihin lähellä sijaitsevalle huoltoasemalle, jossa olenkin ollut töissä jo parin viikon ajan. Tähän mennessä plussaa on ollut viiden minuutin työmatka ja hyvä ilmapiiri työntekijöiden kesken. Sitä kompensoi sitten kaikkitännehetijanyt-asiakkaat, kärjessä mannet ja veikkaajat.

Näiden fiksujen alkusanojen jälkeen ajattelin kuitenkin kertoa teille rakkaat lukijat (jotka uhkasivat lopettaa tämän kelvottoman blogin lukemisen…) että minä olen päättänyt uhrautua vuoksenne ja viettää vapaapäiväni tietokoneen ääressä, sillä kuukausi sitten kirjoittamani matkapostaus tarvitsee kipeästi jatko-osaa! Näin syksyn tullen on ihana kyhjöttää kotona villasukat jalassa ja muistella kesän lämpöä.

Huoooomenta Split! Maanantai 5.7 – ulkona kaunista ja lämmintä.
Kivan näköinen aamiaispaikka löytyi hostellimme lähistöltä.

Menukin näytti hyvältä, joten ei kun syömään!

Tässä teidän capputeenne. Kroatiassa iso kuppi kahvia oli max 1dl ja sekin puolet maitoa.

Aiaiaiaii mitä leipiä!

Aamupalan jälkeen suuntasimme rannalle.

Rantaviivaa löytyi kilometreittäin laivoille ja veneille.

Joku oli taas vähän tukottanut…

Matka rannalle oli mitä ihanin!

Kyllä kelpaa pöksyjä kuivatella tämän näköisessä paikassa.

Kyseinen mummo grillasi itseään joka päivä samassa paikassa.
Lemppari spotti löytyi!

Splitistä löytyy sekä hiekka-, että kivi- ja kalliorantoja. Itse pidin eniten kallioista,
sillä hiekka oli liian polttavaa edes kävelytarkoitukseen ja irtonaisten kivien päällä ei ollut hyvä maata. Kallio oli paikoittain tasaista ja sieltä oli hauskaa hypätä uimaan!
Uskaltaa, ei uskalla, uskaltaa…

– ”Auauauu!! Noi korallit repi mut verille!”
– ”Tarkotat varmaan kyllä ihan tota kiveä…”
Merivesi oli ihanan turkoosia ja kirkasta.

Matkalla takaisin hostellille liimasimme muiston itsestämme penkkiin.

Pienen välipalan ja valmistautumisen jälkeen
suuntasimme viettämään toista iltaa Splitissä.

– ”Mä voin tarjota jos otat kerrankin jonkun muun kun sex on the beachin…”

Enpä tainnut ottaa ja Anni tarjosi silti! Hyvä diili.

Lasillisten jälkeen lähdimme katselemaan Splitin vanhaakaupunkia.

Äkkiä pois minun kuvastani lapsi.

Professori Dumbledoren olkapäällä oli kenkä.
Ja on varmaan edelleen.

Buona notte! – Julius Caesar.

28/08/2010 0

klo 04:00

Heräsin juuri äskettäin jo hyvin tavaksi tulleilta päiväuniltani. Näin unta että stressasin blogin kirjoittamisesta ja päätin lopulta poistaa koko paskan. Sitten vaivuin syvään nelinkertaiseen limboon.

Kirjoitan tätäkin tekstiä hieman vastahakoisesti, mutta koska herättyäni hirveän päiväuneni jälkeen omaatuntoani alkoi kolkuttamaan blogini suhteen, oli pakko nousta ja tulla pyytelemään anteeksi. Jos totta puhutaan, olen miettinyt uuden tekstin aloitusta lähes joka päivä viimeisten kahden viikon aikana, mutta mitään järkevää ei ole paperille syntynyt. Kirjoittamisen haluttomuudesta ei siis ole ollut kysymys, vaan sen loogisen kokoamisen puutteesta, joka ei ole ollut mahdollista tässä sekavassa mielentilassa, joka johtuu ainoastaan silkasta väsymyksestä. Koittakaa jotenkin pysyä mun kärryillä, mä nimittäin tipuin jo.

Miksi aika ja raha käyttäytyvät niin ristiriitaisesti toisiaan kohtaan? Jos on aikaa, ei voi tehdä mitään, koska ei ole rahaa. Ja kun on rahaa, et ehdi käyttämään sitä, sillä vietät aikasi töissä sitä ansaiten. Tätä kysymystä olen miettinyt koko kesän. Hetkinen… Tungettuani juuri toteemin perseeseen, heräsin todellisuuteen ja tajusin että kyseinen kesä on jo kohta ohi. Mutta onhan täällä ollutkin ihan liian kuuma, että voisi sitä lunta jo mielellään tullakin… Eniten vituttaa kaikki-kirjaan te saatanan Facebook-valittajat!
Kaikilla blogin kirjoittajilla on oikeus välillä hieman negatiivisempiinkin postauksiin. Älkää syyttäkö tästä kuitenkaan minua, vaan uutta työpaikkaani, jonne joudun heräämään joka aamu neljältä. Kuulitte oikein. Pitääkö korostaa? Siis klo. 04:00. Tämä kyseinen fakta ansaitsee täysin oman valituspostauksensa, joten en aio sekoittaa ihanaa Splitin reissua tähän ollenkaan, vaan tarinoin kaikki loput kahdeksan päivää sitten joskus tulevaisuudessa kun en ole enää sekaisin. Tässä joutuu muutenkin painua kohta punkan puolelle, vaikka arvaten siitä ei tule taas yhtään mitään näiden parin sikeästi nukutun tunnin jälkeen. Huh… Viikonloppua ja Flow-festivaleja odotellessa. Silloin kello neljän herätykset vaihtuvat kello neljännukkumaanmenoaikoihin.

Loppukevennykseksi vielä muutama viikko sitten napsaistu kuva Hietaniemen uimarannalta.
Suuri kiitos Timolle ja Roosalle!

Kuvat Timo Soasepp.
09/08/2010 7