dare to dream

*  Postauksessa esiintyy tuotteita, jotka on saatu näkyvyyttä vastaan

Ajatella, että siitä on jo vuosi aikaa, kun napitin valkoista, joskus ehkä toisen morsiamen päällä ollutta mekkoa ylleni ja astelin isäni käsikynkässä kohti miestä, jonka tapasin aikoinaan Instagramissa. Tuntuu vieläkin vähän hullulta ajatella, että on naimisissa. Vastahan sitä juhlittiin penkkareita ja juotiin vähän liikaa salmareita The Clubilla, joka oli aikoinaan Helsingin yökerhojen ykkönen – siis ainakin kahdeksantoistavuotiaan silmin.

Viimeksi kun kirjoitin meidän juhlista, jaoin muutaman vinkin liittyen häiden koristeluun. Jutussa kerron mm. upeasta juhlapaikasta Espoon Yli-Takkulan tilalla sekä superkätevästä verkkokaupasta, jonka kautta pystyy tilaamaan leikkokukkia edulliseen kukkakauppiashintaan.

Tässä postauksessa ajattelin puolestaan vihdoinkin jakaa kuvia ja tajunnanvirtaa itse hääpäivästä, josta riittää muisteltavaa varmasti vielä vuosienkin päähän! Kemuissa kameran takana hääri ihanista ihanin Dorit Salutskij, joten suurin kiitos ja kumarrus muistojen tallentamisesta kuuluu hänelle.

Ei ehkä uskoisi, että tuo kuvan leveästi hymyilevä, hääkimppu toisessa ja skumppapullo toisessa kädessä ilakoiva morsian pirautti vain hetkeä aikaisemmin Myrkytystietokeskukseen kysyäkseen, onko alkoholin nauttiminen omana hääpäivänä ylipäänsä mahdollista. Kävi meinaan niin, että juhlia edeltäneenä iltana stressi ja jännitys kasvoi niin suureksi, että unensaanti oli vain kemiallisesti mahdollista. Kyllä se uni siitä nopeasti tulikin, mutta sitä en tullut lainkaan ajatelleeksi että hääpäivän aamuun herätessä olo olisi kuin pahimmassa krapulassa koskaan. Päässä pyöri ja kampaajallekin piti lähteä vessanpöntön kautta.

Onneksi puhelimessa neuvoa jakanut terveydenhuollon ammattilainen hieman hymähti kuullessaan, että rauhoittavan ottanut olikin vain yksi ylikierroksilla käynyt morsian. Välitöntä haittaa alkoholin nauttimiselle ei siis yöunien jälkeen enää ollut, joten sain luvan korkata ja huokaista helpotuksesta.

Näin jälkeenpäin muisteltuna hieman koomisen aamun jälkeen kurvasimme kaason ja kuvaajien kanssa vanhan taksin kyydissä juhlapaikalle, jossa vieraat ja sulho odotteli. Sateisen alkuviikon jälkeen tuntui uskomattomalta, ettei vihkiseremoniaa tarvinnut epävakaan sään vuoksi siirtää sisälle, vaan saimme huoletta nauttia aurinkoisesta ja lämpimästä päivästä ilman pisaran pisaraa. Maistraatin puolelta järjestetty vihkitoimitus oli sopivan yksinkertainen – ei mahtipontisia ilmauksia avioliitosta ja sen merkityksestä, vaan ennemminkin lyhyestä virsi kaunis.

Valat lausuttiin sekä suomeksi että englanniksi, mutta muuten häissä pidetyt puheet vedettiin lähinnä kunkin vieraan äidinkielen mukaan. Juhlien kaksikielisyydestä tuskin kannattaa ottaa itselleen ylimääräistä stressiä, sillä hääpäivä kuluu muutenkin siivillä. Pitempiä puheita on tietysti aika hankala lähteä tulkkaamaan, mutta hieman vanhemmat ihmiset kannattaa huomioida esimerkiksi pöytäjärjestyksessä niin, että vieressä on joku, joka osaa tarvittaessa kääntää hääohjelman kulkua. Meillä ohjelman vetovastuussa oli englanninkielinen bestman, jonka puoleen vieraat ensisijaisesti kysymyksineen ohjattiin, mutta juhlissa hääri myös kolme ihanaa ja valpasta kaasoa, jotka auttoivat mielellään, jos englannin puhuminen yhtään ujostutti.

Kun sormukset oli vaihdettu ja kuivatut laventelit niskassa, siirryttiin pöytään. Häämenu oli täysin vegaaninen ja sen suolaisesta puolesta vastasi mieheni catering yritys Soup catering. Tarjolla oli erilaisia kylmiä salaatteja ja tahnoja, kuten kauden tomaatteja vadelmaviinietikalla, villiriisiä ja latva-artisokkaa, mustaa kvinoaa ja grillattuja endiivejä,  keltaista romescoa chilillä, appelsiinilla ja auringonkukansiemenillä maustettuna, vihertomaattipestoa sekä punajuurihummusta. Lämpimissä oli puolestaan tarjolla tofulla täytettyä keltaista kesäkurpitsaa ja kermaista rakuunakastiketta, paistettuja sieniä ja miso-lehtikaalikastiketta sekä varhaisperunoita ja karamellisoitua salottisipulia.

Jälkkäripöydässä meitä odotti upea, vegaaninen ja gluteeniton hääkakku *, jonka meille tarjosi Say It With a Cake! -kakkuleipomo. Kakkumuijanakin tunnettu, itseoppinut leipuri Mona Tähtinen valmistaa uskomattoman hienoja ja luontaisesti gluteenittomia kakkuja erilaisiin juhliin, kuten häihin, kastetilaisuuksiin ja syntymäpäiville.

Ennen häitä kävimme henkilökohtaisessa tastingtilaisuudessa Studio Makeella, jonne saimme valita toiveiden mukaan kolme kakkumakua maisteltavaksi. Makuvaihtoehdoista päädyimme lopulta raparperi-ruusukakkuun, joka oli aikuiseen makuun ihanan raikas ja kesäinen! Kakkumaistelun lisäksi kävimme tilaisuudessa läpi tarvittavia yksityiskohtia sekä ideoimme yhdessä kakun koristelua. Koska tyylimme ei muutenkaan ole kovin rönsyilevä, toivoimme yksinkertaista ja vaaleaa semi naked kakkua, joka koristeltaisiin luonnonkukilla ja yrteillä.

Jännitin vähän etukäteen, minkä näköinen kakku pöytään lopulta kannettaisiin, mutta ihan turhaan. Mona oli osannut tulkita toiveitani täysin – hääkakun koristelu oli tyyliltään ja värimaailmaltaan täysin meidän näköinen ja ennen kaikkea se maistui hyvältä! Say It With a Cake!:n Instagram-tililtä löytyy muuten läjäpäin inspiraatiota Monan leipomista, uniikeista taideteoksista. Menkää ihastelemaan!

Meidän häät oli aikalailla riisuttu kaikenlaisista perinteistä: kakkua ei leikattu yhdessä, morsianta ei ryöstetty, eikä edes sukkanauhaa tai kimppua heitetty illan päätteeksi. Häävalssia lukuunottamatta (joka tosin tanssittiin hyvin epävalssimaisesti, viulistien soittaessa Radioheadia) ohjelma oli oikeastaan hyvin vapaamuotoista ja se sopi meille.

Mitään erityisiä leikkejäkään ei juhlissa ollut, paitsi ihanan Tiinan tekemä hääbingo! Hääbingo on siitä kiva, että sitä pelataan käytännössä juhlien ”taustalla” ja siihen osallistuminen on täysin vapaaehtoista. Pelin ideana on etsiä vieraiden joukosta henkilö, joka on jotakin – esimerkiksi: ”Etsi joku, jolla on yli kymmenen sisarusta.” Oikean henkilön löytyessä ruutuun laitetaan ruksi ja ensimmäinen joka saa kokonaisen bingorivin oikeine vastauksineen valmiiksi, on voittaja. Nopeimmalle bingopelurille olimme hankkineet palkinnoksi herkkukorin ** , joka sisälsi mm. Arvid Nordquistin luomukahvia, English Tea Shopin vihreää teetä, tummasuklaapäällysteisiä riisikakkuja (=best!!) sekä erilaisia ihania raakamakeisia.

Bingon lisäksi pöydissä odotteli muutama söpön värinen polaroidkamera ***, joilla vieraat sai napsia muistoja illasta. Polaroidkamera on investointina ainakin yhtä iltaa varten melkoisen kallis, mutta onneksi niitä pystyy myös vuokrata. Plastic camerasin verkkokaupasta pystyy vuokraamaan kameran esimerkiksi vain viikonlopuksi – kuinka kätevää! Tuollaiseen valokuva-albumiin raapustettuja onnitteluja on muuten niin liikuttava lukea jälkeenpäin. Ihanimpia muistoja ovat etenkin ne vähän heilahtaneet otokset, joista välittyy parhaiten hääpäivän välitön ja onnellinen tunnelma.

Vaikka perinteiset, häissä usein nähdyt ohjelmanumerot ei olekaan ihan meidän juttu, täytyy tunnustaa että noin kuukautta ennen hääpäivää iski pienimuotoinen paniikki, sillä emme olleet suunnitelleet iltaa varten oikeastaan yhtään mitään. Taannoin ystäväni lausumat sanat mielessä (”Häissä pitää olla livemusaa!”) yritin epätoivoisesti etsiä netin syövereistä bändejä nopealla varoitusajalla, mutta oikeastaan yksikään vapaana ollut yhtye ei soittanut sellaista musiikkia, joka olisi iskenyt meihin.

Sitten tajusin kokeilla onneani ja laittaa viestiä ystävälleni Teemu Keisterille, jonka monet tuntevat Ukkeli-brändin sekä erityisesti Windows95man -hahmon takaa.  Kävi aikamoinen tuuri, kun Teemun keikkakalenteri sattui näyttämään siltä illalta tyhjää: mies kun on erittäin suosittu viihdyttäjä ihan ulkomaita myöten!

Kun kakkukahvit oli nautittu ja drinkkipisteelle alkoi muodostua jonoa, oli Windows95-miehen aika siirtyä estradille ja laittaa bileet pystyyn. Ja voi hitto mitkä bileet meillä olikaan! Tanssilattia täyttyi hetkessä juhlaväestä, kun Teemu täräytti toinen toistaan parempia ysärihittejä ilmoille. Sain jälkeenpäin paljon kiitosta siitä, kuinka hauskaa kaikilla oli häissä ollut. Tiedän varmaksi väittää, että ilman Keisterin showta juhlien hauskuus-level olisi jäänyt astetta matalammaksi.

Juttelin hetki sitten kaverini kanssa, jonka hääpäivä lähenee kovaa vauhtia. Keskusteli meni kutakuinkin näin:

”Vittu tää draama näiden häiden ympärillä!!! Oikeesti. Miks ihmiset sekoo???”

”Hahahaha. HEI, venaa itse juhlia! 😜 ”

”Well, fuck. 😱😫😂 ”

”Mä elän sun tuskaa. MUTTA mä lupaan että siinä vaiheessa kun sormus on sormessa ja saat ekan skumppalasin, niin sua ei kiinnosta enää mikään. Kaikki menee just hyvin ❤️.”

”Bless this chaos ❤️.”

Kaikesta stressaamisesta, valvotuista öistä ja hermojen menettämisestä huolimatta, kaikki todellakin meni just niin kuin pitikin. Jos saisin mahdollisuuden, eläisin päivän tunti tunnilta, minuutti minuutilta ja sekunti sekunnilta uudestaan, enkä muuttaisi siitä mitään. Tai no, ehkä sen yhden rauhoittavan olisi voinut jättää ottamatta, mutta siis noin niin kuin muuten!

Erityiskiitokset meidän perheille, kaasoille ja bestmaneille, kuvaajille, ystäville sekä sukulaisille ikimuistoisesta hääpäivästä, jota parempaa olisi ollut vaikea edes kuvitella. Näitä kuvia katsellessa liikutun yhä uudestaan siitä, miten upeita ja ihania ihmisiä meidän elämä on pullollaan.

__________

Uskokaa tai älkää, vielä olisi pari hääjuttua hihassa! Ensi kerralla esittelyvuorossa on häämekko, josta on tullut paljon kysymyksiä. Niin ja ne Lappi-kuvat! Juu-u, tulossa on.

 

* Say It With a Cake! -hääkakku saatu näkyvyyttä vastaan.

** Herkkukorin sisältämät tuotteet saatu näkyvyyttä vastaan.

*** Plastic cameras -polaroidkamerat saatu lainaksi näkyvyyttä vastaan.

23/07/2019 1

kevään kivoimmat × 5

Kaupallinen yhteistyö Slurp 

Jos joutuisin yhtäkkiä muuttamaan maahan, jossa hyvänpäiväntuttujen kanssa kuulumiset vaihdettaisiin aina lyhyesti tokaisemalla I’m good, how are you? , tulisi luultavasti kotia hyvin nopeasti ikävä. Onneksi puolituntematonkaan suomalainen ei useimmiten hätkähdä, jos pikkuisen päättää keventää sydäntään ja kertoa mitä itselleen ihan oikeasti kuuluu. Mitä iloa nyt sellaisesta small talkista on, jos rehellisiä fiiliksiä täytyy hävetä tai peitellä? Sitä paitsi, tuntuu hämmästyttävän hyvältä sanoa että ”mulle kuuluu hyvää”, kun oikeasti tarkoittaa sitä.

Viime vuoteen verrattuna mulle kuuluu oikeasti hyvää. Tuntuu siltä että oon vihdoinkin herännyt ikuisuuksia kestäneestä horroksesta ja saanut kaiken sen energian takaisin, jonka joskus viime kevään tienoilla kadotin. Jaksan touhuta ja olla kiinnostunut, tehdä töitä ja olla paljon kärsivällisempi. Myös sellaiset pienet arkiset asiat, joista ei viime vuonna jaksanut erityisemmin innostua, tuntuu taas piristävän kummasti! Listasin alle muutaman sellaisen, jotka ovat tuottaneet erityisen paljon iloa viime aikoina 〰️

✢ Kiasmassa on meneillään parikin hyvää näyttelyä, joista ainakin islantilaisen Hrafnhildur Arnardóttirin värikkäät höttöpampulat ovat varmasti tulleet kaikille Instagramissa aikaa viettäneille tutuksi. Kiasman neljäs kerros on puolestaan täynnä osallistavia ja elämyksellisiä teoksia, jotka tarjoaa kävijälle muutakin kuin vain katsojan roolin. Nauroin melkein kippurassa, kun kolme teinipoikaa kuunteli langattomista kuulokkeista tanskalaisen taitelijan, Christian Falsnaesin ohjeita ja toimi niiden mukaan. Yksi makasi hievahtamatta maassa, toinen lauloi kovaan ääneen ja kolmas käveli robottimaisesti ystäviensä ympärillä. Lisäksi pääsin itsekin osallistumaan hieman yllättäen taiwanilaisen Lee Mingwein teokseen korjauttamalla ruudulliset housuni pöydän ääressä istuvan ompelijan luona – kuinka hauskaa! PS. Nämä super iloiset ja ihanat kuvat nappasi lahjakas Svante Gullichsen.

✢ Multien vaihto – kuinka rentouttavaa puuhaa! Rakastan sitä fiilistä ja tuoksua, kun saa upottaa kädet uuteen multaan ja herättää kuihtunut kasvi henkiin pitkän talven jäljiltä. Vaikka toisin saattaisi ehkä kuvitella, en todellakaan ole mikään kummoinen viherpeukalo. Viimeisten kuukausien aikana viherkasviperheeni on saanut kokea jälleen kovia (milloin valon puutteen ja milloin villakilpikirvojen takia) ja hautajaisia on saatu viettää urakalla. Taustalla näkyvä kastanjaviinikin oli ennen niin pitkä ja komea, kunnes toisin kävi. Toivottavasti saan sen vielä pelastettua, sillä kyseistä kasvia ei ilmeisesti ole hirveän monesta paikkaa saatavilla.

✢ Slurp, jonka kanssa yhteistyössä tämä postaus on kirjoitettu, on antanut mulle kevään aikana paljonkin sellaisia arkisia hetkiä, joita kaipaan etenkin aamuisin. Aamun ensimmäinen (ja nykyään usein myös se ainoa) kuppi kahvia on mulle yhtäkuin henkireikä. Viime vuosina henkireikä on alkanut kuitenkin säröillä kahviin liittyvän uutisoinnin takia. Juttuja on saanut lukea niin alipalkatuista ja alaikäisistä työntekijöistä, kuin kahvin ympäristövaikutuksistakin. Luonnonvarakeskuksen julkaiseman tutkimuksen mukaan “erityisesti kahvin kulutuksesta aiheutuva ilmastovaikutus nousee varsin korkeaksi, nykykulutuksessa jopa samaan suuruusluokkaan naudanlihan kanssa. Vegaaniruokavaliossa ja kasvisvoittoisessa ruokavaliossa sen suhteellinen osuus nousee edelleen, koska ruokavalioiden kokonaisilmastovaikutus laskee.” No huh!

Jos me kaikki päättäisimme juoda vähemmän ja parempaa kahvia, olisi silloin myös kahvin aiheuttama hiilijalanjälki huomattavasti pienempi. Mulle laadukkaat ja vastuulliset kahvit on kotiinkuljettanut viime syksystä saakka Slurp, joka tuo parhaat kotimaiset pienpaahtimokahvit suoraan postiluukkuun! Slurpin valikoima kattaa jo 20 kahvipaahtimoa, joilta kahvi kulkee suoraan ilman välivarastoa asiakkaille. Tämä takaa tietenkin sen, että postiluukussa odottaa aina tuoretta, eettisesti ja ekologisesti käsityönä paahdettua kahvia. Koodilla ”pajunkissa” saat 40% alennuksen ensimmäisestä Slurp kahvielämyksestä – kurkkaa lisätietoa kahveista ja palvelusta osoitteesta www.slurp.coffee.

✢ Iso O – Matkaopas huipulle on seksuaaliterapeutti Marja Kihlströmin kirjoittama kirja naisille kohti parempia orgasmeja. Tutustuin kirjaan sen jatko-osan, Iso O – Harjoituskirjan julkkareissa, jossa oli niin lämminhenkinen ja inspiroiva tunnelma, ettei tilaisuudesta olisi halunnut lähteä ollenkaan pois. On se jännä, miten itselleen arkaluontoisista aiheista pystyy yks kaks avautumaan, kun huomaa ettei todellakaan ole mietteidensä kanssa yksin. Ja sehän oli koko illan tarkoituskin. Marjan sanoin: ”Me ei haluta jatkaa sitä, miten meidän isoäitejä on kasvatettu häpeän kautta ja sanottu että pimpistä tulee vaan kusi.” En malta odottaa, että pääsen syventymään näihin kirjoihin paremmin!

✢ Vintagelasit, jotka löysin muutama viikko sitten kirpparilta = täydelliset! Kerkesin metsästää kauniita drinkkilaseja ehkä vuoden verran tuloksetta, kunnes sellaiset tuli vihdoinkin vastaan Tattarisuon Antiikissa, jonne ystävä mut vinkkasi. Hauskintahan tässä on se, etten ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä paikasta, vaikka kerkesin aikoinaan asua valtavan antiikkihallin vieressä lähes 20 vuotta (!!) . Nämä lasit korkattiin viime viikonloppuna hyvällä proseccolla, mutta maistuuhan se inkiväärishottikin näistä ihan yhtälailla!

_______

Mitä sun kevääseen kuuluu? Mitkä asiat sua on erityisesti ilahduttanut viime aikoina? Mä haluun tietää!

12/04/2019 0

5 vinkkiä häiden koristeluun

Yhteistyössä Juhlakukat.fi *

Palataan ajassa reilu puoli vuotta taaksepäin, heinäkuun ensimmäiseen lauantaihin, joka valkeni sateisen viikon jälkeen tyynenä ja kirkkaana. Herätessäni tuohon aurinkoiseen ja odottavaan aamuun, oli oma oloni kaikkea muuta kuin tyyni ja kirkas – itseasiassa niinkin päinvastainen, että ystäväni joutui tarkistamaan vointini soittamalla Myrkytystietokeskukseen. Eli vastauksena seuraajan lähettämään kysymykseen ”Sattuiko hääpäivänä mitään kommelluksia?” niin hahaa, voi kyllä!

Vaikka häistämme on ehtinyt vierähtää jo reippaasti aikaa, tulee kuvia katsellessa se sama utopistinen ja kihelmöivä olo, mikä hääpäivän aamuna velloi ja kiemurteli pitkin kroppaa. Hääpäivänä otetut kuvat tuntuivat pitkään todella henkilökohtaisilta, sillä kuvien läpikäyminen herätti niin paljon rakkaita muistoja, jotka pistivät hetkessä kyynelehtimään. Nyt kuitenkin huomaan että aika on saanut kypsyä tarpeeksi, sillä en millään malta enää olla fiilistelemättä näitä bileitä teillekin!

Koska kuvia on paljon, ajattelin jakaa häistä kertovat jutut muutamaan eri osaan, joista ensimmäisenä on vuorossa häiden koristelu. Jos siis kaipaat inspiraatiota omiin juhliin, tai olet vastuussa esimerkiksi ystäväsi häiden järkkäämisestä, niin nyt tulisi viisi varmaa vinkkiä häiden koristeluun, joiden avulla loihdit juhlapaikasta näyttävän pienemmälläkin budjetilla.

Viisi vinkkiä häiden koristeluun

Juhlapaikka 

Jos hääbudjetti on tiukka ja haluaa selvitä ylimääräisistä kuluista mahdollisimman pienellä rahalla, kannattaa juhlapaikka valita tarkkaan. Pääkaupunkiseudulla saa juhlapaikan vuokrauksesta maksaa monesti pikkuisen pidemmän pennin, mutta näin jälkikäteen ajatellen se todella kannatti. Valmiiksi näyttävä ja juhlallinen tila on suuri helpotus siinä vaiheessa, kun alkaa suunnitella ja toteuttaa juhlapaikan koristelua.

Vietimme häitä Yli-Takkulan tilalla, upeassa maalaismiljöössä Espoossa. Tilan pihapiirissä sijaitseva vanha navetta oli kaikkea sitä mitä juhlapaikalta toivoin – #rustic #bohemian #vintage #outdoor ja muuta inspiroivaa diipadaapaa. Koska juhlapaikan ulkonäkö oli jo omasta takaa hyvin tunnelmallinen ja autenttinen kaikkine vanhoine puimakoneineen ja maitokannuineen, ei ylimääräisiä koristeita juuri tarvittu.

Pinterest

Taidan olla ehkä vähiten Pinterestistä vaikutteita imevää sorttia, mutta häiden suunnittelussa inspiraatiokuvien pinnailusta oli paljonkin hyötyä. Juhlapaikan koristelua miettiessä sain jatkuvasti uusia ideoita Pinterestin kautta, sillä yhden kivan kuvan bongaaminen johtaa siellä nopeasti toiseen ja kappas, yhtäkkiä sinulla onkin kokonainen taulu täynnä ideoita toteutettavaksi! Pinterestissä aikaa viettäneet toki ymmärtää, että suunnittelu voi helposti lähteä myös käsistä – varsinkin silloin, kun aikataulu on tiukka ja tekemistä muutenkin paljon. Kannattaa siis fiilistellä maltillisesti ja toteuttaa vain ne realistisemmat ideat. Kurkkaa mun inspiraatiotaulu täältä!

Juhlakukat.fi

Häitä suunnitellessa en missään vaiheessa tullut miettineeksi mitään erityistä teemaa, mutta näin nopean googlailun perusteella olimme nähtävästi valinneet yhden suosituimmista teemoista kesähäihin: rustiikkiset maalaishäät romanttisella twistillä. Kuumimpien häätrendien mukaan maalaishäitä vietetään vanhassa ladossa, jossa pöytiä koristaa pellavaiset pöytäliinat ja maitokannuihin on aseteltu harsokukkaa, neilikoita ja eukalyptuksen oksia. Check, check, check.

Erilaisten viirien, foliopallojen ja silkkipaperista tehtyjen ornamenttien sijaan halusin koristella juhlapaikan erilaisilla kukilla ja leikkovihreillä. Suunnittelin ensin poimivani kukat itse, koska rakastan sellaisia huolettomasti keräiltyjä ja sieltä täältä rönsyileviä kimppuja. Tajusin kuitenkin hääviikon aikatauluja venkslatessa, että luonnonkukat eivät olisi millään säilyneet nuupahtamatta kovinkaan pitkään. Onneksi yksi kaasoistani suositteli tilaamaan kukat netistä. Ja niinpä löysin tieni Juhlakukkien pariin.

Juhlakukat.fi -verkkokaupasta saa tilattua leikkokukkia tukkupuntteina edulliseen kukkakauppiashintaan. Kukat toimitetaan Postin kotiinkuljetuksella sovittuna ajankohtana vaikka suoraan juhlapaikalle! Valikoima verkkokaupassa on todella monipuolinen ja runsas: vaihtoehtoja löytyy perinteisistä ruusuista upeisiin pioneihin ja erilaisiin leikkovihreisiin. Kukkatilausta tehdessäni huomasin myös erilaiset käsin sidotut köynnökset, joista rakensimme ladon ovensuuhun upean köynnösverhon, jonka edessä juhlavieraista otettiin polaroid-kuvia vieraskirjaa varten.

Jos sinulla tai jollain lähipiirissäsi olevalla on suunnitteilla isommat pirskeet tämän vuoden puolella, kannattaa ensi maanantaina 28.1. kurkata mun Instagram-tilin puolelle @pajunkissa, jossa arvon yhdelle onnekkaalle Juhlakukat puoleen hintaan! Tarkemmat ohjeet osallistumiseen selviää kisan yhteydessä.

Second hand

Kun kyselin Instagramin puolella toiveita hääpostauksiin liittyen, sain paljon kysymyksiä siitä, miten ekologiset arvot oli otettu häissämme huomioon. Suurin osa juhlissa käytetyistä astioista, kuten ruokalautaset, kahvikupit, vesikarahvit ja kukkamaljakot oli hankittu käytettynä Kierrätyskeskuksista ja muilta kirppareilta. Sekalainen eripariastiasto oli paitsi tarkkaan mietitty yksityiskohta, mutta myös eräänlainen investointi – mieheni on nimittäin vuokrannut astiastoa eteenpäin jo usean catering-keikan yhteydessä! Suunnittelin pöytäkattaukseen myös kankaisia lautasliinoja, mutta budjettisyistä kallistuimme lopulta kertakäyttöisiin. Servettejä lukuunottamatta muita kertakäyttövälineitä ei kattauksessa käytetty.

Kierrätyskeskuksesta löytyi myös plaseerauskortteina käytetyt vaaleanpunaiset kaakelit 5 sentin kappalehintaan (!!) , joihin ihana Tiina kirjoitti kauniilla käsialallaan vieraiden nimet. Tiina pääsi taiteilemaan myös pöytänumerot vanhoihin valokuvakehyksiin sekä kirjoittamaan muita tärkeitä ohjeistuksia kauniisti ränsistyneisiin ikkunoihin.

Fyysisten kirppareiden lisäksi Facebookissa on useita erilaisia hääkirpputori-ryhmiä, joissa myydään jo käytössä olleita koristeita, tarvikkeita ja jopa hääpukuja. Meidänkin varastossa taitaa olla vielä jonkin verran hääsälää jemmattuna, jotka täytyy pistää tuleville morsiuspareille myyntiin!

Pyydä apua

Ehkäpä suurin yllätys häitä järjestäessä oli se, miten paljon rahaa ja aikaa kaikki vei. (Tiedän. Äskeinen lause on yllättävyydeltään samaa luokkaa kuin ”Talvi yllätti autoilijat.”) Suunnittelun alkumetreillä olimme budjetoineet häihin noin 6-7 tuhatta euroa, mutta loppujen lopuksi bileiden yhteenlaskettu hintalappu taisi olla lähemmäs kymppitonnin luokkaa.

Rahaa olisi kulunut helposti enemmänkin, jos apua ei olisi ollut niin hyvin saatavilla. Monille avun pyytäminen saattaa häitä tai muita suurempia tapahtumia järjestäessä tuntua hankalalta, sillä omilla menoilla ei millään viitsisi vaivata muita. Säästötilin pikkuhiljaa kavetessa on kuitenkin pakko miettiä, josko tuttavapiiristä löytyvä askarteluapu tai ystäviltä lainaan saadut koristeet helpottaisivat hieman omaa kukkaroa.

Itse olen suuresti kiitollinen vanhalle työpaikalleni, jonka kautta saimme lainaan ison satsin vesilaseja sekä kattoon kiinnitettäviä valosarjoja ja muuta tarpeellista juhlarekvisiittaa. Häiden jälkeen olen ehtinyt lainata myös meillä käytössä olleita tavaroita ystäville eteenpäin – esimerkiksi vanhat ikkunat päätyivät viime kesänä myös Miian häihin ja osa maljakoista oli lainassa kummityttöni Myyn ristiäisissä.

________

Kuvat: Dorit Salutskij

*  Osa jutussa mainituista kukista saatu näkyvyyttä vastaan.

25/01/2019 1

kylpyhuoneen estetiikkaa

Kaupallinen yhteistyö Muji Finland

Oottekin jo ehkä kuulleet, että Muji avaa pysyvästi ovensa Helsinkiin ensi syksynä! Ajattomiin, laadukkaisiin ja brändäämättömiin tuotteisiin keskittynyt designketju syntyi Japanissa 1980-luvulla vastaliikkeenä tuon ajan kulutusyhteiskunnan kaupallisuudelle, joka koostui (ja koostuu pitkälti edelleen) heikkolaatuisesta ja mahdollisimman halvalla tuotetusta tavarasta. Mujin periaatteina onkin tarjota markkinoille kestäviä, hyvistä materiaaleista valmistettuja käyttötavaroita kohtuuhintaan.

Ennen kuin tätä pohjoismaiden suurinta Muji-myymälää pääsee ihastelemaan, voi pientä esimakua tulevasta käydä hakemassa Mujin pop up -liikkeestä, Kampin 4. kerroksesta, joka on avoinna 20.1.2019 saakka.

Törmäsin ensimmäisen kerran Mujiin muutama vuosi sitten Hongkongin lentokentällä, kun odottelin paluulentoa takaisin Suomeen. Pienessä lentokenttämyymälässä oli paljon matkailijoita suosivia Muji-tuotteita, kuten pehmeitä ja lämpöisiä sukkia, unimaskeja, niskatyynyjä sekä käsimatkatavaroihin soveltuvia, kevyitä puteleita ja purnukoita. Sieltä tuliaisena kotiin hankin itselleni kauniin aroma diffuuserin, joka on jaksanut pulputtaa ja tuoda iloa ever since!

Viime aikoina Instagramia selatessa ei ole voinut välttyä näiltä kauniilta vekottimilta, joiden höyryämistä on rentouttavaa katsella ja niin ihana haistella – Stellan blogikommenteissa joku vertasi diffuuserin suosiota jopa laavalamppuun, haha! Onneksi diffuuseri on paljon muutakin kuin vain eräänlainen tuoksulamppu – sen käytöstä on useita hyötyjä esimerkiksi terveydelle ja hyvinvoinnille. Näin viikon verran tappoflunssassa kotona maanneena olen lähestulkoon nukkunut diffuuseri kainalossa, sillä höyry kosteuttaa ilmaa ympärillä, joka on hyväksi iholle ja hengitysteille.

Eteerisistä öljyistä, joista tämä Mujin Japanese Cypress on yksi suosikeistani (tätä kyseistä öljyä ei valitettavasti pop up-liikkeestä löydy, mutta jos metsäiset tuoksut ovat mieleen, kannattaa tutustua ainakin Mujin Pine ja Cederwood öljyihin!) voi puolestaan löytää apua esimerkiksi stressiin, nukahtamiseen tai flunssan oireiden lievittämiseen. Eteeristen öljyjen käyttötarkoitus ei suinkaan rajaudu pelkkään diffuuseriin, vaan niiden käyttöä voi soveltaa miten mieli tekee. Tykkään itse käyttää eteerisiä öljyjä diffuuserin lisäksi esimerkiksi pyykinpesussa, saunassa löylyveteen sekoitettuna ja vaatekaapissa seetripuutikkuihin lisättynä.

Muutimme syksyllä kolmannen kerran vuoden sisään, sillä edellinen asuntomme, jossa ehdimme asua noin puoli vuotta, oli yltä päältä homeessa. Kävi kuitenkin onni onnettomuudessa ja löysimme tilalle suloisen asunnon puutalosta, jossa olemme viihtyneet paremmin kuin hyvin! Ainoa miinuspuoli asunnossa on säilytystilan vähäisyys ja kaikkein selkeimmin sen huomaa kylpyhuoneessa, jossa peili- ja allaskaapin virkaa toimittaa lähinnä pesukoneen päälle jäävä tila.

Laadukkaista materiaaleista valmistettujen vaatteiden, erilaisten keittiötarvikkeiden, ihonhoitotuotteiden, toimistotarvikkeiden, elektroniikan ja jopa huonekalujen ohella Mujilla on kattava valikoima erilaisia kodin säilytyratkaisuja, joista löytyi apua harmaita hiuksia aiheuttaneisiin ongelmiin.

Vaikka yleensä valitsen käyttöesineiden materiaaliksi mielummin jotain muuta kuin muovia, en olisi kylppärissä lojuvalle kosmetiikalle keksinyt parempia ja selkeämpiä säilytysratkaisuja, kuin nämä Mujin läpinäkyvät akryylilaatikot, joista näkee suoraan vilkaisemalla missä mikäkin kynsiviila ja luomiväri milloinkin vaeltaa. Näissä laatikoissa pikkutavarat pysyy hyvin järjestyksessä, eikä kiireessä valmistautuessa tule sitä ikuista penkomispaniikkia, kun kaikelle on oma paikkansa.

Kirkkaan ja kovan muovin vastapainoksi halusin tuoda kylppäriin lämpöä ja maanläheistä fiilistä käsinpunotuilla rottinkikoreilla, jotka kätkee sisäänsä shampoot, vartalovoiteet ja muut hieman enemmän tilaa vievät ihonhoitotuotteet.

Nautin suunnattomasti yksinkertaisista ja kauniista käyttöesineistä, jotka tekevät samalla myös arjesta pikkuisen simppelimmän. Nämä Mujin posliiniset hammasharjatelineet ovat juuri sellaista arjen estetiikkaa, jotka antaisin mielelläni jollekin myös joululahjaksi – niin söpöt!

Rehellisyyden nimissä en menisi kuitenkaan ehkä vannomaan, että saan pidettyä kylpyhuoneen kuvien kaltaisessa järjestyksessä, sillä jos totta puhutaan, onnistun räjäyttämään kaiken, mihin pikkurillillä koskenkin… Mutta hei, aina on hyvä toivoa ja leikkiä olevansa oman elämänsä Hyacinth Bucket, jolla on koti aina tip top järjestyksessä.

_______

Onko Muji sulle jo entuudestaan tuttu? Ootko ihastunut diffuuseriin pulppuamiseen yhtä lujaa kuin mä, vai onko sulla kenties joku toinen suosikkituote, josta en ehkä tiedä? Kurkkaa ihmeessä myös Idan ja Stellan postaukset, jossa Ida esittelee ajattomia Muji-suosikkejaan ja Stella vinkkaa kauniita lahjaideoita minimalistin jouluun.

21/12/2018 2

tästä oikea aivopuoliskoni pitää

Kaupallinen yhteistyö: Storytel

Miltähän tuntuisi elää 1800-luvun Suomessa, jossa naisen kunnianhimoisimpina tavoitteina on päästä elämänsä aikana hyviin naimisiin ja osoittaa lahjakkuutta lähinnä tarkkuutta vaativien ristipistojen ja puuron keiton merkeissä? Olisinko silloin ajatellut, että opiskeleminen ja itsenäisen uran luominen on vain miehiä varten, niin kuin siihen aikaan oli tapana, vai olisinko kenties kapinoinut tasa-arvoisen Suomen puolesta ja edistänyt naisten asemaa mielipiteilläni ja kirjoituksillani, niin kuin Minna Canth, jota aikansa ensimmäisiksi feministeiksi voisi kutsua.

Nämä ja monta muuta ajatusta jäi mieleen elämäni ensimmäisestä lukupiiristä, johon osallistuin muutama viikko sitten Henriikan ja Hannan kanssa. Äänikirjalukupiiriä varten olimme kuunnelleet Minna Canthin neljä eri novellia: Laulaja, Ompelija, Lain mukaan ja Kodista pois, jotka Storytel on nostanut kokoelmiinsa pian lähestyvän Minna Canthin 175-juhlavuoden kunniaksi – go Miinu!

Seuraa tunnustus: luen hävettävän vähän kirjoja. Olen juuri se tyyppi, jolla on vuoden lopussa se yksi ja sama kirja rästissä, jonka olen vuoden alussa aloittanut. Osittain tästä syystä ei ole aikoinaan varmaan koulukaan pahemmin maistunut, sillä lukemiseen keskittyminen on aina ollut itselle pikkuisen haastavaa. Välillä olen ollut jopa melkein varma siitä, ettei aivoilleni ole siunattu vasenta puoliskoa ollenkaan, tai että se on vähintään täysin toimintakyvytön…

Ihan samalla tavalla en asiaa ilmaissut Henriikalle ja Hannalle, kun istuimme äänitysstudioon keskustelemaan novellien kuuntelukokemuksista. Kuulitko saman? -podcastissa kuitenkin kerron, että joskus visuaalinen ja hallitseva aivopuoliskoni häiritsee lukemista niin paljon, ettei siitä tule yhtään mitään. Äänikirjoja kuunnellessa en kuitenkaan ehdi kiinnittämään huomiota (TYPERIIN) lauserakenteisiin tai (IHMEELLISIIN) kappalejakoihin samalla tavalla kuin lukiessa, sillä teksti rullaa itsestään eteenpäin. Tästä syystä pystyn usein uppoutumaan äänikirjoihin kovakantisia helpommin, sillä silmät voi kirjaa kuunnellessa sulkea kaikenlaisilta visuaalisilta ärsykkeiltä.

Oli muutenkin jännä huomata, miten erilaisia fiiliksiä äänikirjojen kuunteleminen meissä herätti. Saatiin hyvät naurut aikaan, kun Henriikka kertoi kuuntelevansa äänikirjoja joskus jopa tuplanopeudella, sillä normaali nopeus on hänelle aivan liian hidas. Tai että miten erityylisistä lukijaäänistä pidämme! Kirjan kuuntelu stoppaa itselläni kuin seinään, jos luureista kajahtaa monotonisen tylsä ja persoonaton ääni, joka ei elävöitä tekstiä millään lailla. Minna Canthin novellit lukenut Elina Knihtilä tiesi onneksi tasan tarkkaan mistä oikea aivopuoliskoni pitää!

Pahoin pelkään, että 1800-luvulla elänyt Paju ei olisi ollut lähellekään niin radikaali kuin Kodista pois novellin Fanny, joka jätti kosijat kynnykselle ruikuttamaan, vaikka tarjolla olisi ollut kalliita silkkikankaita ja huoletonta elämää.

Minä annan rahat paikalla käteesi, jos vaan lupaat heittää nuo hullut tuumasi ja jäät kotiin. Sinun ei tarvitse leipäsi eteen työtä tehdä, jaksan minä sinut aina elättää. Lystäillä saat niin paljon kuin ikinä tahdot. Käydä paalista paaliin, tanssia ja leijailla, eikä huolehtia mistään. Menet sitten naimisiin muutamien vuosien perästä, takaan että sinulla on täällä vara valita sulhasiakin.

Vaan niinpä läksi Fanny, otti oppikirjat kainaloon ja huikkasi vanhemmilleen heipat, vaikka kukaan ei ollut enää kuulemassa. Onneksi minun ei suomalaisena naisena tarvitse hypätä Fannyn kenkiin kuin enää ajatustasolla – ja siitä saamme kiittää suurin aplodein Minna Canthia.

_______

Onko äänikirjat sulle jo tuttuja? Storytel tarjoaa uusille käyttäjille kuukauden ilmaisen kokeilujakson.

Kuvat: Eliel Kilkki ( SUPERREEL )

09/11/2018 0

miltä nyt tuntuu?

”Onneksi olkoon! Miltä nyt tuntuu olla naimisissa?” 

Kysymys yllättää vieläkin, vaikka häistä on jo useampi kuukausi aikaa. Naurahdan hieman hölmistyneenä ja yritän etsiä tunteitani kuvaavia sanoja: kiitollinen? turvallinen? vakaa?

Booooring.

Käännyn Googlen puoleen ja yritän selvittää, miltä naimisissa olemisen kuuluisi tuntua. Klikkaan itseni vauva.fi:n keskustelupalstalle, jossa konkarit jakavat kokemuksiaan avioliitosta ja hymähdän ääneen.

No eihän se miltään tunnu.

t. 25 vuotta naimisissa

 

Olen aina hieman ihmetellyt tuota urheilutoimittajamaista kysymystä, johon olen vastannut luultavasti yhtä epämääräisesti siitä lähtien, kun palasin kotiin ihka ensimmäisen koulupäivän jälkeen. Jälkeenpäin tunteita osaa ehkä puida sanoiksi paremmin, kuin sillä autuaalla hetkellä, jolloin valkolakki painetaan päähän, tai tieto uudesta työpaikasta ulkomailla kilahtaa korviin. Niihin hetkiin on mahtunut laaja skaala erilaisia tunteita; pelonsekaisia ”no mitäs nyt sitten” -fiiliksiä ja tietysti aivan järkyttävän suurta onnea, joka näyttäytyy ulospäin korviin saakka ulottuvana hymynä.

Samanlaisia tunteita kävin läpi myös heinäkuisena hääpäivänä. Alttarille astellessa tuntui siltä, kuin olisin itse ollut vieraana jonkun juhlissa ja heitellyt kuivattua laventelia vastanaineiden päälle. Vieläkään en ole ihan varma, seisoiko vihkijän edessä minä vai naapurin Leena – niin omituiselta ja epätodelliselta se tuntui.

Itse naimisissa oleminen tuntuu neljän kuukauden kokemuksen jälkeen ihan yhtä onnelliselta, ihanalta, v-mäiseltä ja vaikealta kuin parisuhteessa ollessakin – ainoana erona on lupaus toisillemme siitä, että nyt ollaan eikä meinata. En miettinyt maistraattia varatessa tai häävalssia valitessa, että nyt parisuhteestamme tulisi entistä eheämpi ja lujempi, tai että nyt se jokin loksahtaisi vihdoinkin paikoilleen. En ajatellut sen muuttavan meitä oikeastaan mitenkään.

Jos totta puhutaan, emme miettineet etukäteen, miltä avioelämä saattaisi yhdessä edes tuntua. Kaikenlainen spekulaatio siitä mitä saattaisi tapahtua, jos elämä avioliitossa ei yrityksestä huolimatta maistuisikaan, oli meidän mielestä turhaa. Sanoimme toisillemme tahdon vain ja ainoastaan siksi, että se tuntui molempien mielestä oikealta ja hyvältä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se tuntuisi välttämättä oikealta ja hyvältä hamaan hautaan saakka, vaikka siihen tietysti pyritäänkin.

Niin että tässä sitä nyt juostaan käsikkäin tiellä, joka on tietyllä tapaa molemmille ihan uusi ja ihmeellinen, ja toisaalta taas täysin tuttu ja turvallinen –  ja sehän tässä kaikkein siisteintä onkin.

________

Kuvat: Timo Soasepp

31/10/2018 2

me mennään naimisiin

Pakko se kai on uskoa. H-hetki, eli häähetki lähestyy armotonta vauhtia ja pian seistään polvet ja alahuuli tutisten alttarilla – tai siis toivon mukaan kirkkaan sinisen taivaan alla, sillä vihkiseremonia olisi tarkoitus suorittaa ulkona… Eihän se olisi kunnon suomalainen jännitysnäytelmä eikä mikään, jos ei nyt hieman vihkiaamuna sataa ripottelisi!

Elän oikeastaan edelleen siinä harhaluulossa, että kevät on vasta aluillaan ja hääpäivään on kuukausi kaupalla aikaa. Se kertoo ehkä siitä, kuinka nopeasti puoli vuotta on mielen sopukoissani kulunut – tai siitä, kuinka paljon tekemistä on häiden suhteen vielä jäljellä. ”Kunhan kaikilla on ruokaa ja juomaa” -mentaliteetti hävisi kutakuinkin siinä vaiheessa, kun toukokuun alkupuolella istahdimme yhdessä kaasojen kanssa miettimään häävalmisteluja. Palaverin jälkeen hakkasin itselleni auki yhdeksän sivun Powerpoint -esitelmän, sillä en osannut vastata yhteenkään ”Mitenkäs olet ajatellut tämän järjestyvän?” tai ”Missähän vaiheessa tuon on tarkoitus tapahtua?” -kysymykseen. Onni on kaasot, jotka ymmärtävät, mitä lähestulkoon satahenkisen poppoon kestitsiminen vaatii.

En minä silti ihan toimettomaksi ole jäänyt, vaikka siltä on monesti ehkä tuntunutkin. Asioiden edistämistä on helpottanut jo alusta asti selvillä ollut hääteema, vaikka kuvittelin pitkään, että mitään sellaista ei ole. Koska pyrimme arjessakin tekemään mahdollisimman ekologisia valintoja ja suosimaan hankinnoissamme kirpputoreja, päätimme, että kokonaisen hääastiaston vuokraamisen sijaan hommaamme lautaset ja kahvikupit kirpparilta. Hillityn valkoisen astiaston sijaan yhdistelemmekin huolettomasti Kierrätyskeskuksista löytyneitä mummokristalleja ja ruusukukallisia posliiniastioita – ja mikä parasta, olemme ehtineet vuokrata sekalaista saalistamme jo muillekin hääpareille!

Vaikka kirpputoreista ja kierrätysryhmistä on ollut suuresti hyötyä, suunnittelemistamme budjettihäistä tuskin enää puhutaan, sillä rahaa tuntuu uppoavan erilaisiin hankintoihin ihan huomaamatta… Iso siivu säästyy onneksi ruokapuolelta, sillä häidemme tarjoiluista (kakkua lukuunottamatta) vastaa mieheni yritys Soup catering.

Enää muutama hassu viikko ja hössötys on ohi. Sitä ennen työlistalla on vielä jos minkämoista hankintaa pöytäliinoista korkokenkiin, toimivan istumajärjestyksen laatiminen (tämä tulee olemaan hauskaa…) ja hääpäivän tarkka aikataulutus ja vastuualueiden jakaminen – ai niin, ja esteettömyystodistukset! Ilman niitä kun ei naimisiin mennä, haha! Juuh, taidan tarvita lasi(pullo)n skumppaa, että selviän tästä kaikesta maaliin asti.

________

Kiinnostaisiko teitä lukea meidän häistä enemmänkin? Olen pohtinut näpytteleväni häistä kokonaisen postaussarjan, johon sisältyisi juttua mm. vegaanisesta häämenusta, täydellisestä vintage-mekkolöydöstä ja koristeideoista. Myöhemmin kesällä on luvassa myös aika mieletön arvonta tuleville hääpareille ja isompien juhlien järjestäjille, joten kannattaa pysyä kuulolla!

13/06/2018 14

tyhjän ruudun oireyhtymä

Yritin hakea jotain sanaa, mikä kuvaisi hyvin tätä koko kevään jatkunutta olotilaa ja hymähdin ääneen, kun keksin sille kokonaan oman diagnoosin; Tyhjän ruudun oireyhtymä. Tiedättehän? Se tunne, kun on sata asiaa mielen päällä ja johonkin pitäisi vaan yrittää tarttua, mutta kursori sen kuin vaan pomppii tyhjällä ruudulla ja vittuilee takaisin.

Toiset toimii pienessä kiireessä tehokkaammin ja kokevat lievän stressin toisinaan jopa tervetulleeksi. Itsehän kuulun siihen jengiin, joka suorastaan lamaantuu lähestyvistä deadlineista ja päätyy mielummin peiton alle vahtaamaan Temppareita.

Stressistä ja sen hallinnasta puhutaan nykyään paljon – ja hyvä niin, sillä työuupumus tuntuu vakiintuneen jo jonkinlaiseksi kansantaudiksi. Kun luin Idan jutun aiheesta, jäin hetkeksi miettimään omaa jaksamistani. Huomasin, etten suinkaan pyrkinyt esimerkiksi miettimään konkreettisia ratkaisuja oman hyvinvointini edistämiseksi, vaan havahduin lähinnä vertailemasta omaa stressiäni muiden stressiin.

Reilu vuosi sitten yrittäjäksi ryhdyttyäni en osannut ihan ajatella, millaisia kamppailuja tulen itseni kanssa toisinaan käymään sen vuoksi, etten tee tarpeeksi. Tai niin ainakin kuvittelen. Vaikka nykyään burn outin merkeistä varoitellaan, katsotaan stressin ja kiireen olevan myös merkki kovasta työstä. Auta armias, jos et olekaan painanut unelmiesi eteen vuosi tolkulla töitä ja ansainnut mainetta ja kunniaa kyyneliä ja verta vuodattaen, tai takonut sitä rautaa silloin, kun se oli vielä kuumaa, perkele!

Toiselle kiire tarkoittaa töiden ja opiskelun yhteensovittamista keskenään ja toiselle kahden lapsen yksinhuoltajuutta. Toiselle kalenterin täyttyminen ei tuota minkäänlaista ongelmaa, kun taas toiselle voi samassa tilanteessa olla vaikeaa pitää ohjia käsissä. Onkin ehdottoman tärkeää tuntea itsensä ja oman kaikkivoipaisuutensa, sillä kukaan muu ei välttämättä huomaa, jos sinä et jaksa.

Mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin joskus Tempparit vaan vie voiton.

31/05/2018 4

tällä hetkellä inspiroi

Viime viikkoina olen yrittänyt inspiroitua täytekakuista, pöytäkattauksista, kukka-asetelmista ja kaikesta Pinterestin ja mielikuvituksen välillä. Jos olisi mahdollista, ulkoistaisin kaiken häihin liittyvän ja kävelisin suoraan alttarille h-hetken koittaessa. Eräs miespuolinen ystäväni hämmästeli tuskailuani, kun kerroin että hääpäivä on jo ovella ja kaikki vielä täysin vaiheessa. ”Siis kuinka aikasin häiden järjestelyt pitää muka aloittaa?”, hän kysyi. Ilmeeni nähtyään ystäväni otti pari askelta taaksepäin.

Olenkin jo luonnostellut mielessäni ”Älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan…” -tyylistä postausta, jossa listaan tuleville morsioille omakohtaisia vinkkejä ja muistisääntöjä häiden suunnittelun ja järjestelyiden suhteen. Ensimmäinen ja ehkäpä kaikista tärkein vinkkini kuuluu; aloittakaa ajoissa. Itsehän pyörittelin lähinnä peukaloita vielä tammikuussa ja mietin, että eihän sitä nyt vielä mitään kannata. Noh juu, kyllä kannattaa.

Olen kova tyttö inspiroitumaan kyllä muuten kaikenlaisesta, jopa täysin epäolennaisesta silloin, kun keskittymiskykyä kaivattaisiin jossain ihan muualla. Niinhän se usein menee, että ne kuuluisat ikuisuusprojektit ja pitkään to do -listalla olleet kodinaskareet astuvat kuvaan viimeistään siinä vaiheessa, kun aikaa ei olisi juuri millekään ylimääräiselle. Kaikenlaisen häähössötyksen sijaan minua inspiroi tällä hetkellä mm. seuraavat asiat:

✢  Naisen seksuaalisuus on ollut ja on jossain määrin edelleenkin tabu, josta puhutaan lähinnä illanistujaisissa muutaman lasillisen jälkeen. Vaikka feminismi on selkeästi muodissa, liittyy esimerkiksi naisen sukuelimeen edelleen tietynlainen stigma, jonka vuoksi aihe sivuutetaan mielummin kokonaan. Keskustelimme eräs ilta naisen biologiasta, haluista ja haluttomuudesta ystäväni kanssa (kyllä, viinilasillisen ääressä) suu melkeinpä vaahdoten, sillä koko kompleksi kaikkine kysymyksineen ja ajatuksineen herättää niin suurta mielenkiintoa. Mitä mietit Ronja Salmi?  sarjan jaksoissa käsitellään paljon pohtimiani asioita rohkeasti ääneen ja tarkastellaan naisen seksuaalisuutta moneltakin eri osin. Ohjelmaan liittyvä Mitä vielä, Ronja Salmi?  podcast-sarja on myös kuuntelemisen arvoinen!

✢ Fiksut ja määrätietoiset naiset, jotka jaksavat tsempata muita, esimerkiksi samalla alalla olevia naisia ikuisen kilpailun ja kyräilyn sijaan. Viime tiistaisen PING Festivaalien jälkeen kuljin hymy korvissa erityisesti Natan ansiosta – ei pelkästään hänen festareilla pitämänsä, helvetin kovan How to success -oppituntinsa vuoksi, vaan henkilökohtaisen palautteen takia, jonka me Minnin kanssa vegaanihommistamme saimme. Juuri tämänkaltaista positiivista ja kannustavaa meininkiä tarvittaisiin naisten välillä enemmän, arvostan!

✢ Sapiens – Ihmisen lyhyt historia on kirja, jota koko Suomi parhaillaan lukee. Kirja kertoo siitä kuinka ihmisestä tuli ihminen, miten metsästäjistä tuli kuningaskuntien rakentajia ja miten ihmiset ryhtyivät uskomaan jumaliin ja luottamaan lakeihin. Aloitin lukemaan kirjaa eilen ja vain muutaman hassun sivun luettuani, olin jo monttu auki. Koska historia ei koulussa juurikaan kiinnostanut, on monta asiaa päässyt vuosien varrella unohtumaan, kuten se että maapallolla on asunut aikoinaan ainakin kuusi ihmislajia, joista oma lajimme Homo sapiens ei todennäköisesti tule elämään enää tuhannen vuoden päästä – hullua. Ajatella, että lähitulevaisuudessa saatamme joutua kilpailemaan sapienseihin kuulumattomien ihmisten kanssa… Löysin kirjan Suomalaisesta kirjakaupasta hintaan 12,95 €.

❖ ❖ ❖

Mua kiinnostaa, mikä teitä tällä hetkellä inspiroi? Oletteko lukeneet kirjallisuutta naisen seksuaalisuudesta? Mulle saa jakaa mielellään lisäinspistä! Myös kaikenlaisia viime hetken vinkkejä häiden järjestelyn osalta otetaan vastaan, heheh…..

12/05/2018 4

hiusten kasvivärjäys – kenelle se sopii?

︎ Yhteistyössä Kampaamo Kotosa *

Puhelin piippasi viime viikolla ja muistutteli lähestyvästä tukkalääkäristä. (AHAHA, TUKKALÄÄKÄRI!! Se sana joutaa samalle listalle masuasukin ja muiden hasun hauskojen lempinimien kanssa.) Muistutuksen yhteydessä sain idean kirjoittaa muutaman sanan kasvivärjäyksestä ja kysellä teitä askarruttavia kysymyksiä aiheeseen liittyen. Koska olen itsekin melko tuore kasvivärien ystävä, vieritin kiperät kysymykset ihanalle kampaajalleni Niinalle, joka loihtii kasvivärjäyksiä kampaamo Kotosassa.

En ihan tarkalleen muista, milloin siirryin synteettisistä väreistä kasviväreihin, mutta joskus loppuvuodesta se tapahtui. Vastikään ekokampaajaksi valmistunut Niina kysyi, haluaisinko alkaa testailla kasvivärejä ja ekohoitoja yhteistyön merkeissä, ja koska olin miettinyt kasvivärjäystä hiuksiini jo pitkään, suostuin ilomielin!

Omakohtainen kokemus kasviväreistä on jo ensimmäisestä kokeilukerrasta lähtien ollut huippuhyvä. Ylläoleva pehko näyttää hieman kuivahtaneelta (trust me, sitä se olikin viikon kestäneen raksatyömaan, kevään katupölyjen ja uuden asunnon maalihöyryjen jäljiltä), mutta väri näyttää yhtä kirkkaalta, kuin mitä se oli reilu kaksi kuukautta sitten viime kampaajakäynnin jälkeen.

Viime vuosien aikana olen huomannut päänahkani herkistyneen huomattavasti. Erilaiset synteettiset väriaineet ja hiustuotteet ovat kuivattaneet päänahkaani entisestään ja lisänneet voimakasta kutinaa ja hilseilyä. Tämä oli yksi syy sille, miksi halusin vaihtaa vaarallisia kemikaaleja, erityisesti PPD:tä sisältävät väriaineet turvallisiin kasviväreihin, jotka sopivat useimmiten myös yliherkille ja allergioista kärsiville.

Olen monesti kävellyt kampaajan ovesta ulos luonnottoman näköinen värikypärä päässäni – vaan enpä enää. Katsokaa, miten kaunis ja luonnollinen väri saatiin tälläkin kertaa Niinan kanssa aikaiseksi! Edellisistä kerroista poiketen jätimme tyven kokonaan värjäämättä, koska selkeää tyvikasvua ei ollut syntynyt. Koska hiukseni sisältävät runsaasti punapigmenttiä, ovat kasvivärit toimineet senkin puolesta päässäni täydellisesti.

Keväisin tekee usein mieli kirkastaa hieman ilmettä ja siksi kokeilimmekin hennalla värjäämisen sijaan tehdä raitoja savivaalennuksella. Koska täysin luonnollisesti kasvivärit voivat ainoastaan kirkastaa hiusta, ei vaalentaa, käytimme luonnollisen savijauheseoksen kanssa mietoa hapetetta. Ennen värjäystä käsittelimme latvat kookosöljyllä, joka suojasi hiusta synteettiseltä hapetteelta.

Minkälaisia värejä kasviväreillä voi saada aikaan?

Ihanteellisia ovat luonnolliset ja lämpimät värit, kuten ruskeaan, punaiseen ja kupariin taittavat sävyt. Myös kylmemmät ruskeat voivat onnistua kasviväreillä tehtynä, joskin tämä riippuu aina asiakkaan luonnollisesta sävyasteikosta. Jos punakeltapigmenttiä on paljon, on toivottu tulos kylmästä sävystä epätodennäköisempi.

Miten kasvivärjäys sopii allergikoille? 

Kasvivärit sopivat usein niille, joille aiheutuu herkistymiä synteettisistä kemikaaleista, esimerkiksi PPD-allergian vuoksi. Myös kasviväreille voi olla allerginen, mutta se on suhteellisen harvinaista. On kuitenkin mahdollista, että esimerkiksi tietyille kasveille tai pähkinöille allergiset saattavat reagoida myös kasviväreihin. Monet sekoittavat myös luonnollisen ja synteettisen hennan keskenään – ekokampaajien käyttämän luomuhennan ei ole todettu aiheuttavan herkistymiä.

Voiko kasiväreillä värjätä hiuksia mustaksi?

Lähelle ainakin ja todella tummaksi kyllä. Tämäkin riippuu hyvin paljon asiakkaan luontaisesta väristä – jos hiusten oma värisävy on kylmempi maantienharmaa, voidaan tummaa indigoa käyttämällä päästä yllättävänkin lähelle mustaa väriä. Kasviväreillä on kuitenkin aina vaikeampi ennustaa lopputulosta, kuin synteettisillä väreillä.

Miten raskaus-/imetyshormonit vaikuttaa lopputulokseen? Suositellaanko kasvivärjäystä edes raskaana ollessa?

Lähtökohtaisesti kasviväreillä värjääminen on raskauden ja imettämisen aikana turvallista, sillä ne eivät sisällä lainkaan synteettisiä kemikaaleja. Koska kasvivärjäyksen vaikutuksia ei ole tutkittu vielä tarpeeksi laajasti, suosittelisin värjäyksen yhteydessä välttämään ihokontaktia ja tekemään värjäyksen raitana.

Mitä tulee ottaa huomioon synteettisistä väreistä kasviväreihin siirtyessä?

Kasvivärit pysyvät parhaiten terveissä ja hyvinhoidetuissa hiuksissa. Synteettisesti värjätyille hiuksille tehdään yleensä ensimmäistä kasvivärjäyskertaa syväpuhdistava savi- tai merilevähoito, jotta kasvivärit saataisiin tarttumaan hiukseen mahdollisimman hyvin. Mitä useampi kasvivärjäyskerta takana, sitä pitempään väri säilyy intensiivisenä hiuksissa.

Saako kasvivärjättyä tukkaa enää vaalentaa/värjätä synteettisesti?

Saa tietenkin. Vaalentaminen on kuitenkin vaikeampaa, jos kasvivärinä on käytetty indigoa. Tällöin lopputulos voi taittaa hieman vihreään.

Onko hiusten värjääminen kasviväreillä kalliimpaa?

Usein hinnoittelu perustuu kampaamoissa aikaveloitukseen. Kasviväreillä värjääminen vie kampaajalla aina hiukan enemmän aikaa ja siitä syystä se saattaa olla monesti pikkuisen kalliimpaa. Kaupasta valmisvärejä ostaessa ei voi taas olla täysin varma tuotteen 100% luonnollisuudesta.

Miksi kasvivärjäys?

Luonnolliset kasvivärit eivät sisällä lainkaan terveydelle ja ympäristölle vaarallisia kemikaaleja. Kasvivärit eivät tunkeudu synteettisten värien tavoin hiuksen sisään ja muuta hiuksen omaa luonnollista rakennetta, vaan hoitavat ja tuuheuttavat hiusta ja estävät niiden katkeilua. Kasvivärit haalistuvat kauniisti ja jopa paranevat ajan kuluessa – hiukset tuntuvat terveemmiltä ja suorastaan uskomattoman kiiltäviltä vielä hyvinkin pitkään värjäyksen jälkeen!

________

Kampaamo Kotosa / Pursimiehenkatu 9 / 044 245 0943 / @kampaamokotosa

*  Kampaamopalvelu saatu näkyvyyttä vastaan

02/05/2018 8